Vapaasti vihertäen

Pitkästä aikaa kokeilin hatun virkkaamista. Kotivinkissä 8/12 oli Sanna Vatasen ohje, jota lähdin (tapani mukaan) soveltamaan. Soveltamaan siksi, kun ei ollut ohjeen lankaa, enkä lähtenyt sitä ostamaankaan. Ohjeen ihanan punavioletti lanka oli pellavaa, jossa ohut puuvillasäie. Minä yhdistin Vuorelman pellavaa ja ohutta Almina-puuvillalankaa, joita oli kaapissa.

Väri on tummemman vihreää kuin kuva väittää, eikä tiheyskään täsmännyt. Siinä sitten sovelsin ja sovitin pääkoppaani. Silti hattu on liian iso.

Virkkasin kiristysnauhan lierin alkamiskohtaan ja se auttoi mukavasti. Voihan olla, että pellava kutistuu kivasti pesussa (jos sitä nyt tulee pestyä...) tai ainahan sen voi kastella (HALOO :D ).

Kirjallisuuspuolellakin "vihertää":

Olen lukenut kaikki Mari Mörön puutarhakirjat ja siksi ilahduin kun viime syksynä löysin kirppikseltä hänen uusimpansa pilkkahintaan! Olenpa onnekkaasti päässyt käymäänkin kirjailijan kotona eräällä puutarharetkellä!!! Siitä on muistona omistuskirjoitus toisessa kirjassa! - Tuo Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on ...hmh...aikas suuri hämäys...ollakseen keltaisen kirjaston (tai juuri siksi!), ehkä ei ihan meikämamman makuun, mutta suht`helppolukuinen kuitenkin. Kunnei dekkarihyllyssä ollut Mari Jungstedtia...:D