Toinen salaisuus esittäytyy

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Vielä saatte nähdä toisen salaisuuden, varsinaisen ylioppilaslahjan:

elämäni ensimmäinen virkattu peitto! Viime vuonna kummipoikani, isoveli tämänvuotiselle ylioppilaalle, sai tupsuryijyn.  Nyt halusin tehdä jotain muuta ja valitsin tällaisen urakan, sillä neiti-ylioppilas on veljeään palelevaisempi vilukissa!

 Tammikuun 27.päivä aloitin, enkä kyllästynyt kertaakaan "matkalla", mitä vähän jännäsin etukäteen! Kuuntelin 8 äänikirjaa operaation aikana! Lankana on ihan perus 7-veljestä, jota sai helposti lisää lähikaupasta. Osa väreistä on jo poissa myynnistä, mm. tuo petrooli. Tummaa pinkkiä tilasin lisää Novitan nettikaupasta, sekin on poistuva väri.

Malli valikoitui tästä kirjasta, en halunnut monimutkaista, mutten kuitenkaan "isoäitiäkään"!

Nro 96 oli sopivan "ilmava" ja yksinkertainen. Alun alkaen oli selvää, että teen tilkuista yksivärisiä. Arvelin sen olevan eniten nuoren naisen mieleen. Samaten värit ovat luullakseni neidin suosikkeja, tummaa pinkkiä lukuunottamatta; se esittää minua, tätiä :D ja antaa sopivaa kontrastia petroolille. Grafiitinharmaa oli selviö pääväriksi ja reunukseen!

Tein peiton omalla tyylilläni siten, että virkkasin viimeisellä kerroksella jokaisen lapun suoraan kiinni peittoon. Halusin välttää lopun ompelu-urakan ja lankojen päättelyn. Eikä viimeisten palojen kiinnittäminenkään kovin työlästä ollut, vaikka peitto jo painoikin jonkin verran. Lopputulos on ihan siisti ja yhtenäinen, kun koko peitto on tehty samalla tekniikalla. Virkkauskurssini opettajakin kiitteli keksintöäni. Muutamaan neliöön ompelin koristeeksi pinkit sydämet antamaan särmää.