sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kaheli satakieli ja muita (lintu)maailman juttuja

Älkää luulko että hämäystä yritän tällä Oiva Toikan linnulla :D Se on vaan aasinsilta (linnunsilta!) tämän päivän aiheeseen, hmph... mutta eikös satakieli ole suunnilleen yhtä väritön ulkonäöltään...

Meillä on jo ainakin 3.vuotta sama satakieli näillä kulmilla, luulisin. Laulusta ei voi erehtyä... jokseenkin stressaantunut tai muuten vaan vinksahtanut yksilö lurittelee repertuaariaan joka yö (ja usein päiväkin) sellaisella intensiivisyydellä että oksat pois! Olen nyt heräillyt pakaramustelmien takia usein ja jäänyt koukkuun öiseen kakofoniaan! Nyt laulavat muutkin, mutta alkuun satakieli soi niin voimakkaana, että uneen ei meinannut uudelleen päästä :D Yleensähän satakielen laulua kai pidetään erityisen hurmaavana (??), mutta tämä ko. tyyppi....hohhoijaa... Tulee sellainen olo, kuin vinksalleen mennyt käkikellon asukas yrittäisi saada uuden otteen laululleen, muttei onnistu ilman että joku vähän kolauttaa "kalloon" :D Siis lintuparka ei tiedä mitä kolleegaa sen tulisi kulloinkin matkia, vaan se yrittää sopertaa kaikki "sata" ääntä minuutissa. Sekunti yhtä ääntä "tsirp" - sekunti toista "pfiuu" - sekunti "tityy" jne. Kun tähän jäät koukkuun niin mietit puoliunessa onko vika sinun päässäsi, näetkö unta vai onko lintuparka seonnut :D Kuuntelin lintujen ääniä cd:ltä ja totesin meidän kaverin poikkeavan massasta huimasti! Sinänsä mielenkiintoista, jota soisi teidänkin pääsevän kuulemaan!!

Rakas (Valko)Vuokkomme on ressukka hätinöissään pihassamme varisten takia! Yksi pariskunta pesii naapurin männyssä (viime vuonna meidän) ja ilmeisesti ne kokevat Vuokon niin suurena uhkana, että kaartelevat lähistöllä aina kun kissa on ruokailemassa. Tottakai kissan valkoinen turkki loistaa kauas ja on helppo kohde variksille. Vuokko luikkiikin pihassa puskista toiseen ja lymyää ruokaa odotellen marjakuusen alla. Kissa taitaa ymmärtää minun läsnäoloni nykyään turvana kun hätistelen variksia pois pihasta kissan syödessä. Pari päivää sitten asioilla ollessani lähitielle oli kuollut varis. Toinen varis rääkkyi lähikoivussa. En saanut selville oliko suruinen vai vahingoniloinen...epäilen suruksi, olisikohan Vuokko ollut osallisena.....

Mitä kaheleihin yksilöihin tulee, niin on tässä pihapiirissä eräs kaksijalkainenkin yksilö, jolle voisi saman "arvonimen" helposti myöntää:

hän, joka pesee onnellisena laiturilla tyhjiä multasäkkejä ja laittaa narulle kuivumaan...

4 kommenttia:

  1. Hyvin kerrottu! =D
    Olisipa mukavaa kuulla sekopääsatakielen luritusta. Tietysti se unta odotellessa saattaisi olla vähemmän mukavaa.

    VastaaPoista
  2. Heräsi uteleiaisuus.... mitä ihmettä sie teet pestyillä multasäkeillä..:)

    Teille on lentäny se meijän satakileli joka jokunen vuosi sitten piti hereillä meitäkin, :) kerro terveisiä,ei huolita takaisin.

    VastaaPoista
  3. Meidän pihassa lauleli puoli kesää mustarastas tosi korkeelta ja kovaa (siis antennin latvasta).Sekin lauleli kuin c-kasetti,johon on yhdistetty tuhat pätkää vanhoista nauhoista

    VastaaPoista