Oma matto mansikkaa...

...mummun matossa mustikkaakin!

Olipa kokeiltava matonkin virkkaamista, kun entinen työkaveri "uhkasi" tilata syksymmällä multa sellaisen. Piti tehdä koevedos! Parahiksi äidillä oli toive pikkumatosta vanhempieni vessaan. Oli ajatellut kangaspuissa kudottua, mutta alkuhätiin kelpasi tämäkin!

Varastossa oli sopivasti laadukasta Nanson "ylijäämää" eli leikkausjätettä, jota tehtaanmyymälöissä joskus myytiin. Sellaista yöpaitakankaan soiroa, jota oli kätsyä leikata kapeammaksi.

Melkoisen värikästä, mutta kesäistä ja piristävää ikkunattomaan huoneeseen. Ja ihan suht`ympyrän sain aikaan!

Meukowien varassa

Nyt taisi usea tuttuni nielaista väärään kurkkuun jotakin, jos otti otsikon kirjaimellisesti...hihhih! Mutta tällaista on suomen kieli!! Ja minähän rakastan leikkimistä - myös kielellisesti!!

Sillä ihan totta: parvekkeella on nyt "uusi" kirjahylly vanhan penkin päällä MEUKOWIEN VARASSA!

Vitsi vitsi, mutta niin totta! Tuttavilta saadut tyhjät (nii-i...) Meukow-konjakkipullojen tötsät sopivat yllättävän kätevästi kannattelemaan vanhaa veljen rempasta saatua hyllyä! Liimasin niihin vaan ensin nättiä kirppisliinaa somisteeksi ja sitten purkit töihin!

Vihdoin keksin paikan lukuisille kirjoille, joita parvekkeelle, kesäkammariin aina kesän aikana kertyy. Lehdille jää alahylly, varsinainen penkki ja penkin alaosa. Edes hiukkasen järjestystä tämän homssantuun soppeen!

Se pyörii sittenkin...

...tai oikeammin: se valmistui sittenkin!!!

Jaa-ha...siis....

että mikä se on? Semmoinenko, jolla vois itseään huiskia hyttysparvessa...sielläkin joo, mutta ennen kaikkea tällainen koivuallergikko sai oman SAUNAVIHDAN!!!!!!!

Tälläkään kertaa malli ei ole omasta päästä eikä idea oma, vaan tästä viimekesäisestä TAITO-lehdestä. Materiaalina Lappajärven värjäämön pellavalanka, sanoisinko oikein naru, niin tiukkaa laatua! Virkattu viitosen koukulla, pääasiassa ketju- ja kiinteitä silmukoita. Tein 2-värisen, sain siten lankaa vielä esim. pesukintaisiin. Ja oli kovan työn takana!!! Toista samanlaista en viitsisi väsätä! Mutta luulenpa käyttäväni sitä sekä ranta- että sisäsaunassa, niin mukavan mäiskeen sillä ihoon tuntuu saavan!

Tämän juhannusaaton saunaan se ei ihan ehtinyt. kun valmistui vasta pyhinä.


Loppuun vielä katsaus aatosta:

kuva otettu vain pari tuntia edellisen postauksen jälkeen...:D

AURINKOISTA JUHANNUSTA!

Meillä juhlitaan jo täysillä...:D

Nautittavaa matkailua

Oltiin siis lauantaina isän sukujuurilla Pohojammaalla setäni lesken 9-kymppisillä! Oikea terästäti sai ansaitsemansa kekkerit! Hän muistaa aina meidän kaikkien sukulaisten nimpparit ja synttärit suvun vanhimpana - meistä muista ei voi puhuakaan samana päivänä tuossa asiassa :D Kuvia sankarista en tänne laita, vaikka niistä näkisitte miten nuorekas tämä Alli-tätini on! - Juhlassa olimme muuten isänpuoleisten serkkujemme kanssa kaikki koolla ekaa kertaa sitten mummimme hautajaisten 1987! Vaikka meitä on vain 8, niin silti kaikkia on vaikea saada yhtä aikaa samaan paikkaan kovin usein. Nyt onnistui! Ja tietysti valokuvattiin :D

Yleensä minä ajan matkat lakeuksille, mutta nyt mukaan lähti veljenikin, jonka kummitäti sankari on. Velimies lainasi tila-auton ja keräsi lähisuvun siihen! Miten nautinnollista oli vain istua, katsella maisemia ja KUTOA!!!

Istuimen takataskussa oleva kartta kertoo minun tavastani matkustaa: minun on nähtävä kartalta, missä mennään. Navigaattorit on yhtä hälynpölyä tällaiselle visualistille :P Sitäpaitsi olen erittäin hyvä kartanlukija, vaikken ole koskaan suunnistusta harrastanut.

Matkaneuleena oli kauan marinoituneesta Novitan Cash-langasta (varmaan 90-luvulta...) aloitettu "tilkkutyö":

neulon ainaoikeinneuleena suunnilleen neliöitä, jotka aion joskus koota virkkaamalla yhteen torkkupeitteeksi. Lanka on 50/50 villa-tekokuitua, seassa kashmiriakin. Teen isoilla puikoilla löysähköä neuletta, ettei työstä tule mitään panssaria! Ajattelin kokoamista jollakin värikkäällä langalla...katsotaan sitten. Joudun myös yhdistämään tilkkuihin jotakin muutakin lankaa, Cash ei riitä peitteeksi. Mutta tuollainen huoleton matka/tv:n katseluneuletyö on aina tarpeen!

Paluumatkalla "vieruskaverina" lankatalon ihanuudet :D Joku kyseli viime jutun kommenteissa Tapion kaupan sijaintia: tarkkasilmäinen löytää yhteystiedot edell. postauksen ekasta valokuvasta, mutta Kauhajoella Päntäneen kylässä sijaitsee. Aikas kaukana valtateistä, mutta on kuitenkin poikkeamisen väärti!!

Tennessee lopetetaan...

kertoi kauppias eilen täällä:

Uutinen oli yllätys ainakin minulle, vaikken mikään ehdoton Tennessee-lankafani olekaan. Tapio-kauppias kuitenkin kertoi ostaneensa koko Novitan Tennessee-varaston (olikohan se jopa satoja kiloja??), joten sieltä sitten voi hyvällä onnella löytää myöhemmin etsimäänsä. Tapion kauppa sinänsä on nähtävyys!! Messuilla käyn aina heidän osastollaan ja nyt pääsin toista kertaa käymään myymälässä matkalla sukulaistädin 90-vuotisjuhliin Pohjanmaalle.

Vasta illalla kotimatkalla autossa tuli mieleeni joskus "pöllöyksissäni" lupaamani lankojenostolakko.......
Mutta minkäs teet, kun velipoika viitsii ajaa mutkittelevia hiekkateitä ja kymmeniä kilometrejä sivuun reitiltä ko. putiikin pihaan, niin eihän sisko voi pettää odotuksia ja tulla ulos tyhjin käsin...:D:D

Vain n. 1½ kiloa............... Ottaen huomioon tarjouksessa olleet v.pun Wool-kerät (1e/kpl, hyviä värjäykseen) ja muualta loppuneet Novitan kukkaketo "päivänkakkarat" (3kpl kympillä)...ei hullumpi saalis!

Kalleimpina aarteina nämä Regian Garden-sarjan sukkalangat...

Tapiolta siis saa matskua, mikä muualta on loppuunmyyty ajat sitten! Kaikkea ei tosin ilmoiteta nettikaupassa, joten kannattaa ilahduttaa itseään joskus poikkeamalla paikan päällä!! - Tennesseestä vielä: toivottavasti markkinoille tulee hieman ohuempi mutta yhtä laadukas pvl-lanka. Olen tykännyt ko. langan väreistä, mutta muuten lankaa on ollut melko vaikea työstää löyhien säikeidensä takia.

Rantasandaalit

Mitäs pidätte??? Tosi tarpeelliset, hehheh! Ainakin jos aikoo viettää kesän sisällä tai muuten vaan tasaisella maalla :D - Pakko oli kokeilla tämäkin Sanna Vatasen ohje Ekolanka-kirjasta (tänä kesänä näköjään iskevät melkein kaikki ko. suunnittelijan ohjeet...:D )

Otin matonkudevaatelaatikosta pari mustaa miesten t-paitaa ja leikkelin n. 2cm soiroksi, tällä kertaa ihan ohjeen mukaan :D Koukulla 8 väkersin osittain miesten kokoiset, isohkokoipinen kun olen. Nauhat tein lyhyemmiksi kuin ohjeessa.

 

Ennen kuin joku jo ehtii älähtää: EN KULJE NÄILLÄ PORTAISSANI!!!!!   heh...(voivat olla vaaralliset jopa tasaisella maallakin pehmeytensä vuoksi)

Ainakin olisi puheenaihetta juhlissa, jos näillä menisin...:D

Vapaasti vihertäen

Pitkästä aikaa kokeilin hatun virkkaamista. Kotivinkissä 8/12 oli Sanna Vatasen ohje, jota lähdin (tapani mukaan) soveltamaan. Soveltamaan siksi, kun ei ollut ohjeen lankaa, enkä lähtenyt sitä ostamaankaan. Ohjeen ihanan punavioletti lanka oli pellavaa, jossa ohut puuvillasäie. Minä yhdistin Vuorelman pellavaa ja ohutta Almina-puuvillalankaa, joita oli kaapissa.

Väri on tummemman vihreää kuin kuva väittää, eikä tiheyskään täsmännyt. Siinä sitten sovelsin ja sovitin pääkoppaani. Silti hattu on liian iso.

Virkkasin kiristysnauhan lierin alkamiskohtaan ja se auttoi mukavasti. Voihan olla, että pellava kutistuu kivasti pesussa (jos sitä nyt tulee pestyä...) tai ainahan sen voi kastella (HALOO :D ).

Kirjallisuuspuolellakin "vihertää":

Olen lukenut kaikki Mari Mörön puutarhakirjat ja siksi ilahduin kun viime syksynä löysin kirppikseltä hänen uusimpansa pilkkahintaan! Olenpa onnekkaasti päässyt käymäänkin kirjailijan kotona eräällä puutarharetkellä!!! Siitä on muistona omistuskirjoitus toisessa kirjassa! - Tuo Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on ...hmh...aikas suuri hämäys...ollakseen keltaisen kirjaston (tai juuri siksi!), ehkä ei ihan meikämamman makuun, mutta suht`helppolukuinen kuitenkin. Kunnei dekkarihyllyssä ollut Mari Jungstedtia...:D

Kaheli satakieli ja muita (lintu)maailman juttuja

Älkää luulko että hämäystä yritän tällä Oiva Toikan linnulla :D Se on vaan aasinsilta (linnunsilta!) tämän päivän aiheeseen, hmph... mutta eikös satakieli ole suunnilleen yhtä väritön ulkonäöltään...

Meillä on jo ainakin 3.vuotta sama satakieli näillä kulmilla, luulisin. Laulusta ei voi erehtyä... jokseenkin stressaantunut tai muuten vaan vinksahtanut yksilö lurittelee repertuaariaan joka yö (ja usein päiväkin) sellaisella intensiivisyydellä että oksat pois! Olen nyt heräillyt pakaramustelmien takia usein ja jäänyt koukkuun öiseen kakofoniaan! Nyt laulavat muutkin, mutta alkuun satakieli soi niin voimakkaana, että uneen ei meinannut uudelleen päästä :D Yleensähän satakielen laulua kai pidetään erityisen hurmaavana (??), mutta tämä ko. tyyppi....hohhoijaa... Tulee sellainen olo, kuin vinksalleen mennyt käkikellon asukas yrittäisi saada uuden otteen laululleen, muttei onnistu ilman että joku vähän kolauttaa "kalloon" :D Siis lintuparka ei tiedä mitä kolleegaa sen tulisi kulloinkin matkia, vaan se yrittää sopertaa kaikki "sata" ääntä minuutissa. Sekunti yhtä ääntä "tsirp" - sekunti toista "pfiuu" - sekunti "tityy" jne. Kun tähän jäät koukkuun niin mietit puoliunessa onko vika sinun päässäsi, näetkö unta vai onko lintuparka seonnut :D Kuuntelin lintujen ääniä cd:ltä ja totesin meidän kaverin poikkeavan massasta huimasti! Sinänsä mielenkiintoista, jota soisi teidänkin pääsevän kuulemaan!!

Rakas (Valko)Vuokkomme on ressukka hätinöissään pihassamme varisten takia! Yksi pariskunta pesii naapurin männyssä (viime vuonna meidän) ja ilmeisesti ne kokevat Vuokon niin suurena uhkana, että kaartelevat lähistöllä aina kun kissa on ruokailemassa. Tottakai kissan valkoinen turkki loistaa kauas ja on helppo kohde variksille. Vuokko luikkiikin pihassa puskista toiseen ja lymyää ruokaa odotellen marjakuusen alla. Kissa taitaa ymmärtää minun läsnäoloni nykyään turvana kun hätistelen variksia pois pihasta kissan syödessä. Pari päivää sitten asioilla ollessani lähitielle oli kuollut varis. Toinen varis rääkkyi lähikoivussa. En saanut selville oliko suruinen vai vahingoniloinen...epäilen suruksi, olisikohan Vuokko ollut osallisena.....

Mitä kaheleihin yksilöihin tulee, niin on tässä pihapiirissä eräs kaksijalkainenkin yksilö, jolle voisi saman "arvonimen" helposti myöntää:

hän, joka pesee onnellisena laiturilla tyhjiä multasäkkejä ja laittaa narulle kuivumaan...

Kommelluksia

Onnistuin poistamaan edellisen postauksen täsmälahjasta :P, mutta kuvat ja lahja ovat onneksi olemassa! Muunkinlaisia kolauksia tässä on viime aikoina tullut koettua...

Taisin manata näitä sukkia liikaa silloin tekovaiheessa...ottivat kaiketi siitä itseensä, sillä ne jalassani tulla rymistin portaat yläkerran työhuoneestani alas selälläni :P Huhhhu!! Mutta olen kunnossa lukuunottamatta valtavia mustelmia käsivarressani ja koko takalistossani! Siis ei murtumia, ei haavoja, ei ONNEKSI "pirjokauppisia"..... Tämä tapahtui jo viime pyhänä ja mustelmien väri hehkuu kuulemma nyt kellanoranssina käytyään läpi lähes kaikki tässä raanussa esiintyvät sävyt...

en ole uimahalliin viitsinyt tällä viikolla mennä... :D

Olen saanut kuulla kyllästymiseen asti kommentteja portaiden vaarallisuudesta ja jarrusukista, joten niitä en kaipaa enää :D Olen vuosia kulkenut portaat kommelluksitta, joten TIEDÄNHÄN minä miten vaaralliset ne ovat. Onneksi kävi näin, eikä tosiaan pahemmin! Kuviakin OIKEASTA kohteesta olisi :D, mutta pysytään nyt näissä mielikuvissa vaan! Ja opitaan olemaan manaamatta sukkalankojen ominaisuuksia (mm.väriyhdistelmiä) sen kummemmin...:D

Ai niin, tässä käsityöimmeiselle omintakeista materiaalia ties mitä kirjontaa varten ko. liukumäestä: portaiden reunalla seissyt ikivanha kynttilälyhtynä ollut raastinrauta jäi persukseni alle, litistyi ja raastoi trikoopöksyihini tällaisen kuvion! Ei mennyt ihoon asti sentään :P Että kaikenlaista!!!

Loppuun vielä kuvia hävinneestä postauksesta eli ne täsmälahjat:

Siis Arabian 60-lukulaiset Johanna-kahvikupit veljentytölleni Johannalle yo-lahjaksi kummitädiltäni.

Toinen salaisuus esittäytyy

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Vielä saatte nähdä toisen salaisuuden, varsinaisen ylioppilaslahjan:

elämäni ensimmäinen virkattu peitto! Viime vuonna kummipoikani, isoveli tämänvuotiselle ylioppilaalle, sai tupsuryijyn.  Nyt halusin tehdä jotain muuta ja valitsin tällaisen urakan, sillä neiti-ylioppilas on veljeään palelevaisempi vilukissa!

 Tammikuun 27.päivä aloitin, enkä kyllästynyt kertaakaan "matkalla", mitä vähän jännäsin etukäteen! Kuuntelin 8 äänikirjaa operaation aikana! Lankana on ihan perus 7-veljestä, jota sai helposti lisää lähikaupasta. Osa väreistä on jo poissa myynnistä, mm. tuo petrooli. Tummaa pinkkiä tilasin lisää Novitan nettikaupasta, sekin on poistuva väri.

Malli valikoitui tästä kirjasta, en halunnut monimutkaista, mutten kuitenkaan "isoäitiäkään"!

Nro 96 oli sopivan "ilmava" ja yksinkertainen. Alun alkaen oli selvää, että teen tilkuista yksivärisiä. Arvelin sen olevan eniten nuoren naisen mieleen. Samaten värit ovat luullakseni neidin suosikkeja, tummaa pinkkiä lukuunottamatta; se esittää minua, tätiä :D ja antaa sopivaa kontrastia petroolille. Grafiitinharmaa oli selviö pääväriksi ja reunukseen!

Tein peiton omalla tyylilläni siten, että virkkasin viimeisellä kerroksella jokaisen lapun suoraan kiinni peittoon. Halusin välttää lopun ompelu-urakan ja lankojen päättelyn. Eikä viimeisten palojen kiinnittäminenkään kovin työlästä ollut, vaikka peitto jo painoikin jonkin verran. Lopputulos on ihan siisti ja yhtenäinen, kun koko peitto on tehty samalla tekniikalla. Virkkauskurssini opettajakin kiitteli keksintöäni. Muutamaan neliöön ompelin koristeeksi pinkit sydämet antamaan särmää.

Nyt saan kertoa!!!

Vihdoinkin saatan julkaista kuvia muutamista salaisuuksista :D joita tässä on ollut vähän vaikeakin piilotella!

Tämä on se LÖYTÖ, jota hehkutin kuukausia sitten Tampere-talon messujen yhteydessä! Löytö siksi, että eilen valkolakin saanut rakas veljentyttö vanhempi on nimeltään Johanna! Näin kahvipurkin syksyllä Strömsössä, jossa toimittaja-Johannalla oli pensseleitä ko. purkissa. Silloin iski idea! Tuollaisen hankkisin yo-lahjaksi!  Mutta purkin metsästäminen olikin aikamoisen työlästä! Ei kirpputoreilla ei, vaikka kaveritkin valjastin etsintöihin! Ei huuto.netissäkään onnistanut, sillä missasin yhden kohteen ja toisessa korotus meni ohi... Joten maaliskuussa messuilla olikin ilo sitten ylimmillään!!! Olin varautunut maksamaan löydöstä paljon, sillä niin harvinaiselta se vaikuttaa,  mutta ihan siedettävällä summalla purkki irtosikin!

Kyllä tädillä oli vaikeuksia pitää salaisuus eiliseen asti :D Mukavia jutusteluja purkista sukeutuikin vieraiden kesken. Kirjoitin purkin sisälle tarinan tästä etsinnästä!

Purkkiin sisälle pääsi myös toinen näistä minivalkolakkisista

nimittäin tyttö tietenkin! Tämän mainion pariskunnan ohje ponnahti yllättäen (ja pyytämättä...:D ) eteeni viikko sitten täältä.  Pakkohan toimeen oli tarttua ja väkertää tyttö Johannalleni ja poika kaverini pojalle! Kovin ovat nukkekotikokoa :D, välillä melkein suurennuslasia tarvitsin kiinnittäessäni kravattia ym.!! Virkkasin lyhyen lenkin taakse hatun reunaan, josta ne voi halutessaan kiinnittää roikkumaan vaikka auton tuulilasiin :D:D

ONNEA vielä kerran näille KAHDELLE valmistuneelle ja KAIKILLE MUILLEKIN, jotka ovat saaneet koulunsa päätökseen!!