Noitapatojen äärellä

Pääsinpäs minäkin kokeilemaan piiiitkän tauon jälkeen kasvivärjäystä!! Kaksi paikallista aktiivia ystävällisesti kutsui muutaman innokkaan keittopatojen äärelle, kiitos heille!!

Aamutuimaan savu alkoi nousta ja kattilat porista..
.

sähköönkin oli pakko turvautua; koivunlehtisössöt hautumassa.

Näytti ihan appelsiinikiisseliltä :D, mutta samettikukkaa siinä, jonka aluna kirkasti.

Siivilöidyt samettikukat pääsivät vielä johonkin muuhunkin, mutta sitä me emme ehtineet nähdä vielä.

Matkan varrella olikin mahtavan suuri samettikukkaviljelmä! Paikallinen taimisto torjuu peruna-ankeroista, mutta kukat päätynevät myös väripataan....

Lopputulos hehkui kilpaa kuivaustelineenä toimineen koivun kanssa!

Näiden äärellä kuola vaan valuu....

Meillä oli aikaa vain kuutisen tuntia, emmekä värjänneet edes omia lankojamme, joten "saalista" ei tullut, jos ei halunnut ostaa sitä. Mutta kokemusta ja vinkkejä siitä, miten tuo kaikki tapahtuukaan - sitä tuli roppakaupalla! Nyt sitä keräilee kasveja ja sieniä ihan eri silmällä! Ja arvostaa entisestään kasvivärjättyjä tuotteita niiden työlään toteutuksen takia. En ollut tiennyt että esim. raparperinjuurella saa hyvää väriä (keltaista) ja että punajuurella värjääminen on operaatio sisänsä!

Lisäksi tämä puutarhakasvi purppurarevonhäntä antaa kaikesta viininpunaisuudestaan huolimatta...

...ja hyvästä haudutuksesta piittaamatta haalean persikkaa väriä! Sellaista se on, luonnon kanssa yhteistyö :D