maanantai 28. helmikuuta 2011

"Lähe nyt kanssa laulamahan..."

"Mieleni minun tekevi", kuten arvata saattaa, tehdä tuhti pläjäys yhdestä suurimmista inspiraatiolähteistäni eli liputuspäivän aiheesta! Joskus aiemmin luulen blogissani mainitun kiinnostukseni Kalevalaan, sillä mainiompaa opetusmateriaalia esim. esikouluun saa hakea, väitän!! Itse asiassa kokemuksen syvällä rintaäänellä :D

Onneksi nykymaailma on helpottanut tutustumista kansalliseepokseemme! Tarkoitan lapsille suunnattuja suorasanaisia kertomuksia, joihin aikuinenkin voi tutustua ja samalla karkottaa mahdollisen vastenmielisyyden ko. teosta kohtaan (juontanee jostain kouluajoilta...). Valikoimaa on runsaasti:


Vasemmalla ehdoton suosikkini Martti Haavion Kalevalan tarinat jo v:lta 1966!! Edessä viime vuonna painettu Laiskojen Kalevala :D Kolmantena loistava "juhlapainos"; jonka tekijöinä Kirsti Mäkinen ja kuvittaja Pirkko-Liisa Surojegin. Helppolukuisia kaikki!


Haavion kirjan kuvittanut Alexander Lindeberg saa tarinat hehkumaan mainioilla piirroksillaan! Niistä ei puutu huumoriakaan!

Esiopetuksessa käytin 90-luvulla Haavion ohella 80-luvun Kotiliesistä tallettamiani Matti Kodan kuvia, joista tässä pari esimerkkiä. Kalevala-Ankka julkaistiin 1999 Kalevalan 150v. juhlavuonna.


Lasten kanssa tutustuimme ensin Gallen-Kallelan kuuluisiin maalauksiin ja vasta sitten toin esille Mauri Kunnaksen koiramaiset versiot! Vietimme aiheen parissa kuukausia, siitä riitti tekemistä kaikille osa-alueille, kun aikuinen vaan viitsi laittaa itsensä likoon ja syventää aihetta!





Viime vuonna pidimme kollegan kanssa Kalevala-esityksen eräällä ala-asteella. Pääaiheeksi nostimme "Kilpalaulannan". Väinämöinen ja Aino olivat valmiina nukkeina, Joukahaiseksi naamioin oman räsynukkeni Jaakon, joka tummasta ihonväristään johtuen herätti aikuisissa hilpeyttä... lapsia moinen ei haitannut! Jaakko, aito 60-lukulainen selvisi urakasta suohon hukkumatta :D:D


HYVÄÄ KALEVALANPÄIVÄN JATKOA!!


ps. sinisukkakin löytyy Kalevalasta, tosin hiukan arkaluontoisessa tarinassa...

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kisoja ja kirjallisia kokeiluja

Ohhoh, peräti viikon tauko...Enkä ole kipeänä ollut, vähän touhukkaana vaan! En sano tarkoituksella "kiireisenä", sillä se merkitsee eri asiaa sanavarastossani :). On vaan ollut töitä kuten hiiren pyydystystä...

että minä inhoan niitä... en käärmeitä, enkä hämähäkkejä, mutta hiiriä... (äidiltä perittyä!) Ja kun nyt eräs onneton yksilö erehtyi mukavuusalueelleni, niin pakko oli viritellä loukkuja! Saalis sätki siinä sitten seuraavana päivänä kun tulin kaupasta.......IIIIIIIKKKK!! Miesväkeä tai muuta pelastuslaivuetta ei lähimailla, pakko oli tarttua harjaan ja antaa armahtava isku.......tyttökaveri haukkui murhaajaksi...minähän vaan armahdin...?

Perjantaina pakkauduin taas kirjakurssille (täällä on joku juorunnut materiaalimäärästäni... nyt oli hieman vähemmän, kun tiesin mitä teen!). Toinen ompelemalla tehtävän kirjani päämatskuksi valitsin poppanat! Olen niitä kasapäin itsekin kutonut parikyt vuotta sitten, mutta nyt löysin kirpputorilta monta pussia poppanapaloja, jotka ovat selvästi ylijäämää vaateompelusta. Niihin voisi huoletta kokeilla eri tekniikoita!

Aiheeksi valikoitui monen mutkan kautta laulut!! Siis laulukirja! Mutta ei mitään "kauneimmat joululaulut" eikä "ihanimmat lastenlaulut" vaan vuodenajat ja jokaiseen läheltä liippaava ns. koululaulu! 

"Taivas on sininen ja valkoinen ja TÄHTÖSIÄ TÄYNNÄ jne.........niin on nuori SYDÄMENI AJATUKSIA TÄYNNÄ..........." siis taiteilijan (??) vapaudella tämän näköistä... Taustalla omaa kutomaani poppanaa, kun mustaa pohjaa ei kirppispusseissa ollut ja se sopi mielestäni parhaiten tähän "talvikuvaan"! "Sydämen" kankaan olen kankaanpainannassa tehnyt laattapainantana. Toiselle kaakelille värejä, toinen laatta päälle, pyöräytetään hiukan ja irrotetaan - ja voila, hienoja "sisäelinkuvioita" :D:D Vapaata konekirjontaa sitten päälle vaan! Tähdet tehty myös koneella.



"......siellä VALKOLATVA TUOMI ahon laitaa reunustaa..." Vielä vähän vaiheessa, mutta hyvässä vaiheessa! Isäni veikkasi "Kielon jäähyväisiä"...!! Noo, MM-kisojen lomassa lipsahtaa :D

Appråpåå MM-kisat: mikäpä sen mukavampaa taustaohjelmaa kokeilla erilaisia tekniikoita! Koukkuamista, kirjovirkkausta ja tänään kuvan kirjomista ompelukoneella!! Vapaalla konekirjonnalla, ekat kuvakokeilut:


tunnistaako??? Muumipeikko ja Maisa (joka leikillisesti muistuttaa erästä sinisukkaa...:D ) Olen ihan tyytyväinen kun pidin tekniikkaa lähes epätoivoisena!! Mielestäni parempi onnistuminen kuin noilla urheilijaressukoilla Oslossa.....koettakaa jaksaa siellä!!

Loppukevennyksenä kahden kirjakurssilaisen lähtöselvitystä:

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sijaishommissa!

Kun toi emäntä huitelee maailmalla, nii se on sohvanvaltaajan taas huolehdittava päivityksistä, sano! Että terve vaan! Ny kun on vapaat tassut nii läväytän ekaks OMAT kuvani, että näätte missä meikäpoika pääsi käymään! Emäntä vaahtos jostain ajeluista alkuviikolla, apinoistako se puhu...en ymmärtäny, mutta puhuin sen ympäri ottaan meikäläisen kyytiinsä torstaina.


Suhattiin kaaralla oikein! Kamalassa pakkasessa, paitti ettei se haittaa, ei meikää eikä tota emäntääkään! Oltiin kyllä varustauduttu, ku piti ootella tiänposkessa sitä ajelua. Kummallista...


Ja sitte siältä tuli sellanen iso auto, jossa seiso ihmisiä lavalla ( ei oo kyllä sallittua!!) ja siihen lavan reunoihin oli kirjotettu jotain!! Emäntä heilutti ja kiljui jotakin, mua ihan hävetti...tollai kiljuu viaraalle autolle...kunnes se sitte sano, että nonnih, siellä se meidän api meni!! Sillom mulla välähti ne peruukkihössötykset ja kaikki! Emännän kummipoika!! Illalla joku sano, että karkkiakin olis pitäny siältä autosta lentää, mutta kai me oltii liian kaukana...olis kyllä parit mariannet maistunu...

Illalla emäntä koristautu joihinkin tansseihin. Sano, että menee kattoon vanhojen tansseja. Jaa, luulin että mummu ja vaari esiintyy jossain, mutta sitte menikin ihan yli ymmärryksen, kun ruvettii pukee sitä kummipojan isompaa pikkusiskoo kolttuun, sellaseen ku siällä resipentin linnassa, tiättehän!


Se oliki operaatio! Äiti seiso tuolilla ja pujotti pukua, pikkusisko ja täti(mun emäntä) autto lattialta! Mutta kaunis siitä neidosta tuli!! Tooosi kaunis!! Harmi vaa, ku emäntä ei sitte suostunut enää ottaan meikää sinne tansseihin, ihan tyhmää... jäin sitte pikkusiskoo auttaan jossain epsanjan esitelmässä, se oli kyllä tokaks kivointa, ku se pikkusisko on nii ihana kans :D Pikkusisko sano näkevänsä noi tanssit seuraavana päivänä niitten koulussa, mutta me ei voitu jäädä yöks, olisin kyllä ahtautunu pikkusiskon reppuun ja menny salaa..!

Kum me tultii illalla myöhään kotiin nii ovelle oli ilmestynyt kassillinen tavaraa! Emäntä hoksas heti että ahaa, asialla on T., se lapsuuskaveri! Ja kiva kaveri onki, vai mitä sanotte:


Kassista paljastu kankaita ja nauhoja, vanhoja kirjoja (niihi altsuihin, joita emäntä tekee), iso rulla jotain paperii ym.ym. Ihan tosta vaan, lahja, vaikkei emännällä mitää juhlia ollu! Kyllä se vouhottikin noista, kuinka upeita ne on! Juu, kiva likka se T.!! Ymmärtää meikäläistäkii :D

Mutta tää o paras kuva:



Ai nii miks?? No, ku ette ikinä arvaa missä emäntä oli??? Tollane tavaramäärä! Vähintää viikko jossai virossa tai aurinkossa, aattelis tiätty! Höh ja pöh! Se oli kirjantekokurssilla naapurikaupunkissa pe-iltana 4t. ja lavvantaina 5 t. Yön kuorsas kotona. ENKÄ NARRAA!!! Siis hei kamala tavaramäärä!!! Haloo, onkohan sillä kaikki kotona... Ja sehän ny ei menny meikän tajuntaan että MIKS se kirja tehdään ompeluskoneella??? No, se saa itte kertoo siitä sitte, kun tokenee tosta kurssiväsymyksestään...(kamala kuorsaus kuuluu taas...)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Terveisiä!

Eilinen käsityöläisten rompetori lähikoululla oli mukava piristys talven keskellä! Kiitos vaan rakkaille ystäville, joita tapasin! Lapsuudenystävä oli varannut naapuripöytänsä minulle, oli rentouttavaa päivittää kuulumisia ja jakaa ideoita, kiitos T.!! Ja onneksi HH jaksoi pukeutua (!!) ja ajella paikalle myös!


Tässä "lastattu laivani", siis osa myytävistäni. Keskellä olevat punasävyiset villasekoitelangat menivät heti, samoin muita lankoja, kankaitakin jonkin verran. T:lla oli myytävänä mm. hurmaavia kakkuja, karjalanpiirakoita, donitseja ym - nukkekotikokoa, massasta valmistettuja! Miten jotkut osaavat ja viitsivät noin miniatyyrikokoa väsätä!! Aurinkoinen, mutta kylmä pakkassunnuntai ei aiheuttanut yleisöryntäystä, mutta kuitenkin ihmisiä riitti lähes koko ajan. Kiintoisa kokemus!



Näihin minä sorrun aina: Heleniuksen kangastehtaan jämäpaloja 60-70-luvuilta!! Laadukasta puuvillaa kaikissa sateenkaaren väreissä.  Pari euroa nippu, sopiva hinta mielestäni.



Lapsena en tykännyt näistä kovinkaan paljon, kai niistä oli ylitarjontaa! Nyt laatu ja kuviointi viehättävät!



Tämän villavyyhdin pitäisi loistaa heleänä kellanvihreänä ... anteeksi kamerani alkeellisuus... Väri siis paljon upeampi luonnossa, samettikukalla värjättyä 100% villaa. Myyjinä naapuripöytien kaksi taitavaa käsityöläistä, jotka tekivät myyntipäivästä entistäkin viihtyisämmän huumorillaan ja jutustelullaan, kiitos heillekin! Itse en ole vielä uskaltanut (!!) kokeilla lankojen värjäystä... ennakkotietojen mukaan se olisi sitten menoa...aivan koukuttavaa, arvaan!! Katsotaan kauanko pystyn välttelemään...!


 Loppuun se päivän tärkein:

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLENI! - (toisilla näyttää menevän tuo koristeluinto joskus vähän yli.....:D )

perjantai 11. helmikuuta 2011

Reilusti vinksalleen


Ystävänpäiväpostin kimpussa meni muutama tovi. Pralailin lehtileikekasaa ja poimin taas kirjekuoriksi muutamia herkkupaloja. Osoitelappuja leikellessä tuli mieleen tehdä niistäkin vähän vinksahtaneita, kun ne kumminkin liimautuvat hiukan pieleen vaaterista, niin annetaan mennä kunnolla!! Lopulta intouduin vaan repimaan niitä jämäpaloista! Postissa kyllä tarkistin, saako tällaisia lähettää :D


Korttikokeiluja, kaaosta, kahvia...


Visuaalisia ärsykkeitä - Paolo Coelhon vanha kalenteri!

Kortteja lähti matkaan vain muutamia postin mukana. Osan tallustan itse viemään laatikoihin tai annan suoraan kavereille, joita luultavimmin tulen näkemään sunnuntaina lähiseudun koululla. Siellä järjestää kansalaisopisto käsityöläisten "rompetorin", jossa voi myydä itselle tarpeettomia käsityötarvikkeita! Varasin pöydän (ilmainen!!) heti ensimmäisten joukossa ja nyt on inventaario menossa...


Näin hyvin olen pystynyt luopumaan :D, toivottavasti jollekulle kelpaa! Vielä jatkan penkomista, taatusti löytyy myytävää!

maanantai 7. helmikuuta 2011

Operaatio pelakuu

Olen takonut muistiini yhtälön "Runebergin päivä" ja pelakuut! Tarkemmin sanottuna ajankohdan, jolloin talvehtimassa olevat pelakuut, mustanmerenruusut ja kukonheltat on tuotava ihmisten ilmoille ja saatettava hoidon alaisiksi :D


Saanen esitellä äitini kukkaikkunaa viime keväältä! Vanhemmillani on kasvihuoneolosuhteisiin yltävä olohuoneen ikkuna, jolla kukitamme alkuun lukuisia kesäkukkia vuosittain, kiitos äidin ahkeruuden ja kärsivällisyyden! Useimmat näistä pelakuista ovat vuosia vanhoja. Niiden talvilepo onnistuu entisessä huoneessani, jonka lämpötila pidetään viileänä, mutta jossa riittää kuitenkin tarpeeksi valoa koko talven.


Operaatio pelakuu vie aikaa yleensä muutaman tunnin. Kannamme keittiön pöydälle ruukut. Minä toimin vastaavana kirurgina, leikkaan kuivat oksat pois, otan pistokkaita ja siistin muutenkin ränsistyneitä kasveja. Edessä keskellä nököttää kukonheltta, kasvi, jonka vain äitini osaa saattaa uuteen alkuun (minä en!).


Kasvin annetaan syksyllä kuivua ruukkuunsa "niille sijoilleen", viedään pelakuiden seuraan, ei kastella. Helmikuussa murrennetaan vanha, kuivunut kukinto vanhaan multaan ja sijoitetaan mahdollisimman paahteiselle paikalle ja aloitetaan kastelu.


Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa nousee tähän murennokseen muutamia KYMMENIÄ pikkutaimia, jotka siitä siirretään yksittäin (!!), korkeintaan kaksittain, omiin ruukkuihinsa. Ja kesän kuluessa kasvaa hauska kukonhelttaa muistuttava kukkanen herättämään useimpien näkijöidensä mielenkiinnon! Istutustapoja voi tietysti olla muitakin, meillä tämä tapa on toiminut jo vuosia.



Entäs ne mustanmerenruusut?? Lähes 20v. sitten sain työkaveriltani muutaman mustiksen kävyn, opettelin kasvattamaan niitä ja tässä kädessäni ovat samojen käpyjen jälkeläisiä jälleen aloittamassa uutta sukupolvea! Kukka talvehditetaan kuten kukonheltta, kuivua saa vanhaan multaan. Sinne ruukun sisuksiin syntyy sitten uudet kävyt, jotka on hellävaroin irroteltava kuivan mullan seasta.

Tässä saalis yhdestä ruukusta. Ehkä n. 30 kpl. Sivuhuomautuksena mainittakoon että kaupassa vuosi sitten 6 kävyn pakkaus maksoi yli euron... Kävyt asetellaan tuoreeseen multaan (n. 15-20 kpl yhteen purkkiin) siten, että multaa laitetaan vain kolmasosa ruukusta.  Kun taimet ovat muutaman sentin pituisia, lisätään multaa niin paljon, että vain ylimmät lehdet näkyvät. Näin saadaan tukevia taimia! Minulla oli viimevuotisia kasveja 5 ruukussa, joten käpysaaliskin oli muhkea!!



Kukkaikkuna näyttää nyt vähän ankealta, mutta kärsivällisyys varmasti palkitaan ajan kuluessa :D Uutta kesää odottamassa 9 pelakuuta ja 6 kukonhelttaa!


Ja täällä tulossa pistokkaista uusia yksilöitä muutama lisää!


Tämä valio onkin sinnikästä sorttia! Pärjäsi pimeimmän talven yli ilman vettä ja lämpöä! En raaskinut leikata nuppua pois, vaikka se imeekin voimia emokukalta...

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Siellä missä tunturit ne kohoaa...

Hyvää Saamelaisten kansallispäivää kaikille! Olen ihan yhtä saamelaisjuurinen kuin valtaosa suomalaisista, siis tiettävästi en pisaraakaan, juuren muruakaan! Vuosikausia sitten lasten kanssa työskennellessäni heräsin huomaamaan seikan, että lapset tietävät intiaaneista enemmän kuin oman maan alkuperäiskansasta! Minulla ei ole mitään intiaaneja vastaan, päinvastoin, upea kulttuuri, mutta perusajatus olikin se kotimaisuus! Lapissa matkaillaan paljon, mutta muuten alueen kulttuuri ja historia jäävät vieraaksi.  Ryhdyin hissukseen keräilemään matskua saamelaisista ja tarjoilin sitä pieninä annoksina työssäni! Lapin puvut olivat sopivan värikkäitä mm. värioppiin ja poroista voi puhua muulloinkin kuin jouluna!


Lempimusiikkiani on jo pitkään ollut Angelin tyttöjen tuotanto. Hassu sattuma tapahtui vuosi, pari sitten Tampereen käsityömessuilla, kun pysähdyin ihailemaan pieniä soittimia erääseen kojuun. Myyjän kanssa juteltuani kuulin hänen olevan Angelin tyttöjen ÄITI!! Sitten en enää voinut olla ostamatta tätä pientä "helistintä"!!


Inarinsaamenkielen sanakirjan hankin vuosia sitten Inarin saamelaismuseo Siidasta. Lapsia kiinnostavat kovasti saamenkieliset nimet tutuille asioille.


Mielenkiintoista selattavaa aikuisellekin, ilman oppimispakkoa!!


Lopuksi vielä kaverukset, jotka ovat joikanneet sisällä tuntikausia...oli pakko työntää parivaljakko ulos helmikuiseen aurinkoon telmimään :D

Ai niin, onhan tänään Kynttilänpäiväkin!! Kustaa Vilkunan "Vuotuisessa ajantiedossa" perinteestä lisää!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Piristeitä


Serkku kävi kylässä ja ihmetteli pyykkipoikakasaa työpöydällä: "Onks noilla jokin tarkotus?" On kuitenkin tottunut omituisuuksiini : D No, tässä tarkoitus! Liimailin kangasta säilykepurkkeihin, kun halusin iloisemman ilmeen kynäpurkeille kuin hernekeiton kuvan! Tavallisella erikeeperillä vaan, hyvin tarttuu! Pyykkipojat ovat mitä oivallisin apu kiinnityksessä!


Heti näyttää pirteältä! Keskimmäinen purkki on vanhaa "mallistoa": ompelin siksakilla kuvan lasten verhosta toiseen kankaaseen. Kaikki kankaat sieltä k:lla alkavasta vakipaikastani : D : D

Mukavaa Runebergin päivää!! Nyt jauhamaan loput joulupiparit (!!) torttutaikinaan, kiitos rouva-Fredrikan idean!!