lauantai 11. lokakuuta 2014

Sukat hääparille

Sukulaistyttö meni naimisiin yllättäen ja asiasta kuultuamme alkoivat meillä puikot suihkia!

Kudoimme äidin kanssa yhteistyönä nämä sukat 7-veljestä langoista. Sydän-kuvio on napattu Virveriikalta - suurkiitos vaan! Pikkuisen muutin kuvion yläreunaa, kuten joku tarkkaavainen huomaa. Mielestäni tämä malli on aivan nappijuttu hääparille - sanoinkin tuoreelle aviomiehelle, että kaikkea sitä "joutuu" kestämään, kun menee naimisiin- siis pitämään sydänsukkia :D - Noo, tuore ukkomies oli kuulemma nukkunutkin sukat jalassa!!!

Oli mukavaa vaihtelua kutoa pitkästä aikaa oikein kirjoneulesukkia, nykyään kun äitiä sukan tekemisessä autan, niin sitä vaihtuvaväristähän ne kaikki ovat, ei niistä langoista oikein kannata kirjoneuleita vääntää.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Tattista vaan!

Viime aikoina olen palannut koiran kanssa iltalenkiltä usein tällaisen pussin kanssa:

lautasen kokoisia herkkutatteja odottaa minua naapurin portilla!!! Innokas metsässä samoilija-Irma, n.75v. jättää maukkaita terveisiä odottamaan ohikulkijaa! Jos joskus tieni käy toista reittiä, niin kyllä pian kuuluu viidakkorummun pärinää :D

Eikä mitään kahvikupin tassin kokoisia, vaan oikein kunnon ruokalautasia! Madottomia, usein vielä valmiiksi "pillittömiäkin"!!! Mitä ihmettä annan kiitokseksi - villasukkia kuulemma on riittämiin :D

perjantai 5. syyskuuta 2014

Syystakki valmiina odottamassa

Keväällä kaipasin toppatakkien jälkeen kevyempää takkia, joka kuitenkin lämmittäisikin tarvittaessa.

Käsiini tarttui oranssi kirppispeitto, jonka olin huovuttanut pesukoneessa. Äidillä oli yllään sopivan mallinen villatakki ja sen avulla leikkasin suurpiirteisesti takin osat. Hihoihin kankaasta ei riittänyt, niinpä uudelleen penkomaan kirppisostoksia...

Löytyi pinkin värinen huopa, josta hihojen lisäksi leikkasin paikkataskut. Yhtäläisyyden vuoksi aloin kirjailla eri kappaleisiin samanlaisia kuvioita. Oransseihin osiin kirjoin pinkkejä ympyröitä ja päinvastoin. ohuesta Pirkkalangasta löytyivät herkullisimmat sävyt kirjontaan.

Takakappaleeseen laitoin isoimmat kuviot...



muualle pienempiä.

Helmaan jätin peitteen hapsut sellaisenaan, onneksi niitä riitti sekä eteen että taakse!

Pystykaulukseen otin oikein kaavasta mallia ja se sattui istumaan aivan passelisti!

Vuorinkin leikkasin ulkoilukankaasta jo valmiiksi, mutten kuitenkaan ommellut sitä takkiin: siitä olisi tullut liian tiivis ja tiukka. Kyllä tällä tarkenee tuulisellakin säällä, eikä tämä kuitenkaan ole mikään talvipakkasten vaate.

Napit päällystin takkikankaalla ja kirjoin niihinkin hiukkasen jotakin koukeroa. Kiinnityslenkit ovat kirjontalankaa eli pirkkaa.

Koneella ommeltavaa takissa olivat vain sivu- ja hihasaumat plus kaulus, kaiken muun huolittelin käsin pirkkalangalla. Helmalle ei tarvinnut tehdä mitään!
Sitten tulikin toukokuun lämpimät ja takki odottaa yhä naulakossa viilenevää syksyä. Mutta onpahan valmiina!!!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sukkakavalkadi

Viime talvena innostuin kutomaan sukkia mahdollisimman ohuista langoista. Kaikki langat löytyivät omista varastoista ja olivat useinmiten sellaisia keräilyeriä!

No, poikkeuksiakin oli! Nämä "fazerin siniset" tein Tapion Kaupasta ostamastani (oliko se nyt) Dropsin sukkalangasta. Näin muistaakseni Kardemumman blogissa vastaavat ja nehän oli saatava :D Etenkin, kun lopetin Fazerin sinisen maistelun syksyllä tehdessäni täydellisen ruokaremontin.

Nää heleän vihreätkin on yhdestä kerästä...

mutta näihin onkin sitten yhdistetty molempia edellisten sukkien jämiä. Näistä tykkään eniten! (huono kuva vaan taas....)

Vähiten tykkäsin kutoa näitä monivärisiä...(rumia väriyhdistelmiä!) ainakin kolmesta eri kerästä koottuja, vaikka itse tekeminen sujui nopeasti aina värejä vaihdellen. Lanka sinänsä oli kivaa pvl-villa-polyamidisekoitusta. Yksiäkään sukkia ei vielä ole pidetty - itse asiassa ne on piilotettu koiran ulottuvilta ja ovat unohtuneet sinne piiloonsa! Syyskuun alkaessa alkanee kuitenkin sukkakausikin, vaikka yritänkin pistää hanttiin...:D


maanantai 25. elokuuta 2014

Säilyttimiä nämäkin

Kummityttö tarvitsi ulkomaan "komennuksilleen" pussukkaa shampoille yms. Otin tehtävän vastaan, olisihan siinä täsmälahja synttäriksi. Minulla sattui olemaan hyvänmallinen pussukka itselläni, joten siitä otin mallia.

Pussin suuhun hän halusi kiristysnyörit eikä vetoketjua. Kankaaksi pienessä kiireessä löytyi vanha kirppispöytäliina.

Vuorin laitoin ohuesta vahakankaasta, jota pystyy ompelemaan helposti. Pohjasta tuli pyöreähkö vaikkei siihen ommeltukaan erillistä kappaletta. Ja tilavakin tästä yksilöstä sukeutui - vähän liiankin tilava, mutta eiköhän se asiansa aja!

Osat leikattiin yhtenä kappaleena, tuo keskiosa on pohja ja siitä tulee kivan leveä, vähän siis pyöreähkö.

Puolikas näyttää siis tältä. Vuori leikataan samalla kaavalla, mutta ylhäältä matalammaksi, sillä nyörikuja ei tarvitse vuoria.

Leikkasin pussukka kakkosen heti ekan valmistuttua ja kirjoin siihen suuntaa antavaa tekstiä! Kankaana edelleen pöytäliinaa, joita mulla on pari muovikassillista kirppiksiltä hamstrattuina. Myös tähän laitan vahakangasvuorin, vaikkei tämä ehkä tulekaan pesuaineille...

Kummitytön pussukka oli vähällä lähteä "lomakomennukselle" BARCELONAAN!!!!!!!!!!! (siinä tapauksessa olisin piiloutunut shampoiden sekaan...) mutta sitten kohde vaihtuikin joksikin Kreikan saareksi, jonne se on lennolla juuri nyt! Nautinnollista lomaa vaan sinne täältä vesisateesta!

lauantai 23. elokuuta 2014

Vielä tätä samaa

Lisää näitä vesikanistereista tehtyjä säilyttimiä, anteeksi nyt!

Sain nimittäin veljentytöltä pari uutta, kesälomareissulta ylijäänyttä putelia.

Kuva ON onnettoman huono, mutta ihme että ylipäänsä sain kuvia: unohdin nimittäin pokkarini yöksi ulos!!!!! Ja tietenkin satoi..... en ennen ole ollut näin huolimaton, mutta kai sitä vanhetessaan hölmööntyy...:D Olin jo varma, että kameran ostoon tieni käy, mutta pari päivää kuivuttuaan laite alkoi virota ja ottaa nyt edes tällaisia kuvia! Tuo eka kuvakin on "sairastumisen" jälkeen otettu, mutta sisällä.

Tässä näette miten kätevä säilytin on jo tekovaiheessa: lankakerää voi säilyttää kanisterin sisällä, eikä se pyöri pitkin lattioita (koiran ilona...)!

torstai 14. elokuuta 2014

Oikeaan aikaan oikeassa paikassa

Kotitiellä (meillä ei ole katuja) tehdään vesiputkiremppaa. Viime tipassa; vain yhden kerran rempan aikana on vanha putki haljennut ja vesikatko on lähennellyt 8 tuntia... Vaan asiaan! Iltalenkillä Potin kanssa huomasin kiinnostavan puulaatikon tien poskessa. Siinä oli joitakin putkenosia.

Seuraavana päivänä osuin ulos juuri kun työmaan pomo peruutti autoaan. Syöksyin puheille:"Mitä te teette tuolla puulaatikolla???" "Haluatteko sen?" pomo kysyi (huom! teitittely, vaikken taatusti ollut häntä vanhempi!!!). "Haluan!!!!!!!!!!!!"

Tadaa!!!!! Tässäpä se aarre lojuu pihassamme!!!!!!! Valmiina kartuttamaan kasvulaatikkojen sarjaani!!! Ji-hhuuu! Pikkuisen tyytyväinen! Lootalla ei kauheasti ole syvyyttä, mutta kyllä siinä salaatit sun muut pienijuuriset menestyvät!

Ja katsokaapa näitä kulmarautoja! Huomattavasti vankempaa tekoa kuin oma lootatekeleeni viime vuodelta...

vaan kyllä siinä hyvin pärjäilevät kesäkurpitsat, herneet ja tillit, vanhoista laiturinlaudoista kootussa lootassa! Oikealla muuten vanhempieni pihaan yllättäen ilmestyneen takiaisen jälkeläinen. Mahtavan kokoinen kasvi,  ilmeisesti ns. muinaistulokas, sillä kukaan meistä sitä ei ole istuttanut/kylvänyt.

tiistai 12. elokuuta 2014

Ryhtiä, ryhtiä!

Käsiini osui siivotessa vuosia sitten aloitettu virkkaus: jonkinlaista koria kai olen ajatellut, keskivahvaa puuvillalankaa, 3,5 koukku. Lopputulos lätsähtänyt, onneton viritelmä. Plussaa vain pirteä väri. Mutta EN purkanut vaan sinnittelin kerän loppuun ja tein asialle jotakin!

Etsin kivaa vuorikangasta ja vanua! Marimekon tilkku ja superlon-pala, siinäpä ne.

 Johan tuli ryhtiä! Vuorinkin voi kääntää esille halutessaan. Oikein onnistunut lopulta kuitenkin! Vanu antaa mukavaa pehmeyttä ja pulleutta :D

Valmistui muuten tänään! Harvinaista, että kuvat ovat täällä jo, sanoo tämä hidas hämäläistyllerö.

maanantai 11. elokuuta 2014

Virkattu trikoomatto

Sarjassamme hieman edellistä postausta tavanomaisempi käsityö: virkattu wc:n matto. Vanhemmilla oli tarvetta uudelle matolle ja etsin matonkudevaatteita ja Nanson leikkuujätettä, jotka leikkasin reilun sentin levyiseksi kuteeksi. Virkkasin 8-numeroisella koukulla.

Kävisihän tämä tuolin matostakin! Kaikki kuteet siis trikoota. Punainen nansolaista. -Takana pilkistää parin vuoden takainen pyöreä vessan matto, useita kertoja pesukoneessa pyörinyt!

torstai 7. elokuuta 2014

Kaikkea sitä keksitäänkin!

Tähän hullunhauskaan kierrätysideaan törmäsin muistaakseni ruåtsalaisella Mönsterarkivet-sivustolla! Meillä ei vettä osteta tällaisissa muovikanistereissa (eikä kyllä muutenkaan!), mutta nurkkiin oli kulkeutunut kuitenkin pari kappaletta kaverilta. Pakkohan tätä oli ryhtyä kokeilemaan!


Kanisterista pullonsuu ja muutama sentti saksilla irti ja rei`ittämään ihan tavallisella rei `ittäjällä, yksi reikä kerrallaan. Hyvin onnistui!

Virkkasin vitosen koukulla Novitan Hanko-langasta kiinteitä silmukoita suoraan purkin reikiin ja siitä ylöspäin.

Tässä pullossa bonuksena oli vielä violetti alaosa kaverin kasvivärjäysten jäljiltä (sinipuuta!). Näissä "pullokasseissa" on käytännöllistä juuri alaosan läpinäkyvyys, helppo nähdä sisältö! Ja koiranpojan takia jokaikinen lankakerä on oltava nykyään suojassa jonkinlaisessa pussissa/purkissa/laatikossa...:D

torstai 3. heinäkuuta 2014

Hemmottelua!

Kun erityisesti haluan hemmotella itseäni, ryhdyn värjäämään lankoja reaktiiviväreillä mikrossa! Niin tein nytkin sateisina kesälomapäivinä. Lataan ne kuvat myöhemmin, mutta laitan tähän kuvia keväällä olleelta kansalaisopiston kurssilta. Värjäsin reaktiivivärjäyskurssilla nyt melkein pelkästään lankoja! Ja sain jopa yhdeltä kurssilaiselta tarpeettomaksi käyneen mikronkin! Olen kertonut tästä värjäysmenetelmästä jossakin aiemmassa postauksessani, en palaa yksityiskohtiin enää nyt.

Kevätnäyttelyssä oli muidenkin lankoja, mutta minun ovat ainakin nuo takimmaiset kellertävät.

Punasävyisiäkin tein, sekä nallesta että 7-veljeksestä.

Keskimmäinen turkoosisävytteinen on keränä värjätty ilottelu, joka onnistui oikein hyvin! Yleensä vyyhditän langat, mutta joskus laiskuus saa vallan ja värjään langan keränä! Sellaisen kuivuminen kestää todella kauan ja saattaa sotkeutua pahemman kerran, kun sitä käy puristelemassa kuivauksen aikana.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Back to Barcelona...

Syksyllä, palattuani Barcelonan matkalta, oli s-postissa kokeilevan käsityökurssin ohjelma. Ekana työnä piti suunnitella ja valmistaa ryijy ja kuvakudos. Ryijy "lensi" suunnitelmasta toteutukseen alta aikayksikön - idea oli muhinut jo ennen tehtävän saamistakin. Siitä myöhemmin. Sen verran kerron, että Barcelona ja etenkin Välimeri innoittivat suuresti...


Kuvakudos antoi odottaa itseään syksyn loppupuolelle, pimeimpään kauteen. Valitsin muutenkin "loistavat" edellytykset tekemiselle: pellavalankaa, pellavaloimen, n. 22x40 cm kehyksen (vanhan kanavatyön kehys) ja aiheeksi Gaudin inspiroiman mosaiikkikuvion. JA HUHHUH!

Niskat kyyryssä, nenä työssä kiinni, silmät sekaisin - rakennuslampun valossa pujottelin vuoden vaihteessa SUURItöisen kuvakudokseni valmiiksi. Pelkäsin loimen katkeamista, olinhan innoissani laittanut kertaamatonta pellavaa, hah loimeksi! Onni oli myötä, eikä käynyt kuinkaan!

Jäätelötikulla poimin viriön ja kudoin sormioilla ja neuloilla. Värejä oli toisinaan yhtäaikaa yli kymmenenkin. Kudoin nurja puoli päällä. Alla oli vapaalla kädellä piirtämäni malli antamassa osviittaa.

Alkuun ja loppuun virkkasin poikittain pellavasta ketjun, joka tukee työtä ennen solmuja.

TÄTTÄDÄDÄÄ! Juhlahetki! Työ saatu valmiiksi, muttei vielä irrotettu kudontakehyksestään.

Ja nyt viimeisteltynä! Barcelonaan mennään jälleen muistoissa: Sagrada Familia-katedraalin tornejahan siinä! Gaudimaisesti "mosaiikkisina", toisin kuin alkuperäisessä. Kiinnitin työn (kirppis-)tyynyliinaan, jossa luki IKEA ja 100% silk. Tosi paha laatu ommella, mutta jotakuinkin tornit siihen suoraan sain! Harmaansinisellä puuvillalangalla varsipistoin kursin vielä lisäkehykset torneille. Siis tyyny, eikä seinävaate tällä kertaa. Tuleehan sitä ihasteltua noinkin, sohvan selustalla!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Katsoin koiraa karvoihin ja se oli menoa!

Nii-i, menin sitten ostamaan koiran!

Tietävimmät tunnistavat rodun: coton de tulear. Ainoita rotuja, joka ei allergisoi tällaista superherkkääkään. Oikeastaan pelastin tämän 1v. 8kk-ikäisen poitsulin kerrostalosta Tampereelta maalle uudenlaiseen elinympäristöön. Aamulehdessä oli ilmoitus huhtikuun alussa pitovaikeuksien vuoksi myytävästä hepusta ja aika lailla ex tempore tartuin tilaisuuteen. Suosikkirotujani ovat aina olleet leonbergin koira ja bernin paimenkoira, muttei niihin ollut mahdollisuutta. Cottoni mulla on ollut kerran viikon hoidossa ja tiesin siitä rodusta jotakin. Mukaan "katsastusreissulle" sain ystäväni tyttären, joka opiskelee eläinlääkäriksi ja tietää muutenkin koirista paljon. Minulla ei omaa koiraa ole ennen ollut. Joten elämäni mullistui aika tavalla kahdessa viikossa, jonka ehdin asiaa miettiä ekasta ilmoituksesta koiran kotiutumiseen!



Tämä kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat koirastani! Oikea vauhtiveikko, rekisterinimeltään Quickman!!! Koiran kutsumanimen vaihdoin ja se on nyt Potti. En halunnut sille ihmisen nimeä, mutta aika ristiriitaisen vastaanoton uusi nimi on saanut, hehheh! Potti on nyt kuitenkin Potti-poika ja sillä selvä!

Oli tietysti riski ostaa "käytetty" koira, mutta asiantuntijani kannusti ja rohkaisi nähtyään koiran - ja ennen kaikkea sen entisen elinympäristön..... tyhjän, kalsean, virikkeettömän kerrostalokodin... en olisi voinut jättää koiraa sinne nähtyäni sen... - No, muutos olikin varmasti aikamoinen kulttuurishokki Potille!!! Se ei ole vieläkään saanut tarpeekseen lankakeristä, villasukista, kangaspusseista jne.....huhhuh!!!!! Puhumattakaan nurmikosta, uimarannasta, pallopeleistä, rantapöheiköistä, puutarhahommista ja lukemattomista rapsutteluista, joita vanhempani jakelevat ansiokkaasti aina kun vien Potin heille! Äidille se onkin varsinainen terapiakoira!

Kouluttamista siinä toki on, Potti ei ollut saanut pentunakaan minkäänlaista ohjausta. Huiman nopeasti se kuitenkin on näinä kahtena kk:na oppinut niitä asioita, joita minä maallikkona olen sen päähän osannut takoa! Tärkein on samanlainen unirytmi kanssani, hahhah! Sen se oppi kolmantena yönä!!!


Potti on aina siellä, missä emäntäkin! Kuten tässä tomaattien istutuksessa, hihhih! Kaikki tyhjät maitopurkit piti tietenkin tarkistaa taimien jäljiltä, juu! Tomaatit päätyivät kaikki kasvihuoneeseen asti, toisin kuin pari samettiruusun tainta... ja muutama ahkeraliisan alku... mitäs mokomat olivat tyrkyllä Potti-pojan kulkureitillä....!