Mikrovärjäyksen satoa

Panttasin kuvia näistä lopuista mikrossa värjätyistä villalangoista, sillä halusin näyttää niitä ensin yhdelle kaverille...

...ja kuulla ääneen hänen ihastelunsa!!! Sillä jotakin mielestäni IHANAA sain aikaiseksi sekoittaessani värejä ihan ominkin päin!

Tein hieman kotiläksyjä nimittäin, heh, ja muistelin taiteilijakaverini sanoja: "Sekoita vähän vastaväriä, niin saat murrettua sävyä..." Jep!

Tokasta satsista sain tällaista "välimerellinen porkkanasalaatti"-väriä! Ei mitään hullumpaa, mutta halusin VIELÄKIN murretumpaa.

Oih, mitä "viilottia" (kummityttöni sanoi pienenä)... nyt alkoi parantua!

Helteisenä sunnuntaina häärin väripurkkieni kanssa takaterassilla...

Hmmmh... vieläkin liikaa vihreetä, oranssia, keltasta...

Opettelin lisää vastaväreistä ja höyrysin mikron ääressä kolmannenkin kerran...

Vinttikomerosta löydetyt harmaat nallet nousivat liemikiposta huumaavan melerattuina!!!

Kuvat ei tee oikeutta näiden herkullisuudelle! Luulenpa, ettei mun tarvitse enää tuhlata pennosia lankoihin Tampereen messuilla marraskuussa :D

Serkun synttäriyllätys

Läheisin tyttöserkkuni täytti pyöreitä viikko sitten. Vaikka meillä on 8 vuoden ikäero, olemme aina olleet kuin siskoksia - ehkä juuri siksi, kun kummallakin on vain veljiä! Ja läheisin serkku siksikin, että muut tyttöserkkuni asuvat joko Etelä- tai Keski-Pohjanmaalla (anteeksi, nykyään 2 asuu pääkaupunkiseudulla!). Juhlat olivat vain lähipiirille lauantaina. Tein muutaman kukka-asetelman pöytiin kesän viimeisistä "löydöksistä": alinna punajuurenlehtiä, sitten tattaria, kultapalloa ja krassia, ylinnä tillin kukinto. Melkein syötävääkin koko asetelma...

Serkun vanhin tytär, se minun kummituslapseni (30v. just) sai loistavan idean lahjasta: serkkuni on aina halunnut etelään meren rannalle, muttei kuitenkaan löhölomalle. No, tytär kyseli vaihtoehtoja ja lähisuvun mahdollista osallistumista matkakuluihin. Minä keksin Barcelonan ja googlettamalla maailmalla matkannut neiti löysi äidilleen edullisen, merenrantanäkymin olevan hotellin! Ja Barcelonassa varmasti riittää nähtävää, olen lukenut.

Niinpä suvun lahjat lyötiin yhteen: yksi hoiti matkavakuutukset ym. tarvikkeet, toinen hotellin maksun, kolmas antoi kenkäkaupan lahjakortin jne.

Minä ompelin matkalle kassin, jossa voisi kuljettaa päivittäiskamoja olalla. Siinä on yläreunassa vetoketju, ettei kukaan ulkopuolinen pääse salaa kaivelemaan tavaroita...

Samaten tein hellehatun. Mainio malli pari vuotta vanhasta Käsityökerho-lehdestä! Takaa lieri on kivan kapea, edestä reilumpi ja sen saa taitettua ylöskin.

Ja kolmanneksi yhdistetty passi-setelikukkaro kaulaan. Yläosa on tarralla aukaistava, rahoille taas on vetoketjullinen alaosa.

Matkakohde ja -seura pidettiin visusti serkultani salassa synttäreihin asti, ainoastaan passi hänen oli huolehdittava kuntoon! Matkalle hän lähtee parhaan ystävättärensä kanssa, joka onneksi pystyi järjestämään oman lomansa samaan aikaan. Me muut huolehdimme kuljetuksista kentälle ja takaisin, autamme hänen iäkkäiden vanhempiensa hoidossa ja keräilemme matkavinkkejä Kataloniassa matkanneilta.

Juhlassa yllätys paljastettiin kummityttöni poikaystävän soittaessa kitaralla espanjalaista musiikkia mustissa vaatteissa, punainen huivi lanteilla!!! Serkkuni tyttäret toivat ison matkalaukun, valmiit lentoliput ja kaikenlaista muuta rekvisiittaa sankarille! Mieluisa yllätys onneksi serkulleni oli! Hän on sellainen "muut ensin"- äiti, joka aina viimeisenä ajattelee itseään. Nyt oli hienoa nähdä, kuinka koko lähisuku halusi panostaa tähän mukavaan yllätyslahjaan! Ja hyvin salaisuuskin säilyi, vaikka hermostunut serkkuni yritti udella minultakin matkaseuraansa ym. Minä en muka ollut kuullutkaan mistään matkasta!!!

Päiväkävelyllä Tallinnassa

Käväisin pikareissulla Virossa keskiviikkona. Nelisen tuntia maissa ja tietenkin vanhassa kaupungissa koko ajan. En lähtenyt yksin Karnaluksiin, enkä käynyt yhdessäkään käsityöpuodissa! Matkaseurani kanssa katseltiin Helina Tilkin keramiikkaa ja kaupunkia.

Cafe Latteen sain oman sukunimeni kirjaimen - pyytämättä :D Ei aavistusta miksi juuri äm...

Kirjakaupasta ostin ainoan matkamuistoni: Muhun saaren käsityöhistoriikin! Olin siitä lukenut ja haaveillut sen hankkivani. Niinpä suunnistin suoraan käsityökirjojen luo, valitsin opuksen (joka olikin oikein kunnon tietosanakirjan kokoinen ja -PAINOINEN...). Ällistyin hintaa 41e! Suomessa tuollainen ei irtoaisi alle 60-70 eurolla...

Luulin ostaneeni vironkielisen, mutta tämähän olikin ihan in english, joten ohjeita voi oikein lukeakin!

Kirjasta löytyy historiaa, kuvia ja ohjeita niin neulonnasta, virkkauksesta, kirjonnasta sun muusta.

Ihailen erityisesti tätä värimaailmaa! Miten rikas käsityökulttuuri Virossa onkaan ollut ja on edelleen! Onneksi sitä ei tapettu neuvostoaikana, onneksi sitä arvostetaan nykyäänkin! Suomessa olisi oppimista...

Kirjakaupassa oli muuten viehättävät ostoskärryt!

Tässä pienessä, suloisessa NukuPoodissa, lelukaupassa, pistäydyin ekalla Viron matkallani 2010, nyt en ehtinyt (ja hyvä kai niin!). Tämä reissu oli vasta toinen matkani Viroon, joten siellä riittää vielä paaaljon nähtävää!
Ai, niin - Viru-hotellin edustalla esiintyi kaksi upeasti pukeutunutta intiaania (en sit ottanut kuvaa...), mutta kysyin mistä he ovat; Meksikosta kuulemma! Komeasti olivat kyllä pukeutuneet - rikas kulttuuri heilläkin!

Batikkia osa 4.

 Vielä on varastossa batikkikurssisatoa! Tämän kankaan (=äidin vanha puuvillainen puolihame) painoin  sabluunalla ja sen jälkeen maalasin niin, että oikein hinkkaamalla hinkkasin maalia vahakohtiin - suorastaan hampaat irvessä! Ensin olin "murentanut" kuivunutta vahakohtaa käsin, jotta sain niitä kaipaamiani hiushalkeamia!

Vaha tarttui melkoisen tiukasti muutamaan koekankaaseeni, myös tähän  - ilmeisesti pvl-sekoitekangas...
Hameesta tuli melko tanakka; jos sitä käyttäisi vielä vaatteena, niin saisi ilmaisen "kellohameen" - ei tarttisi mitään entisajan krinoliineja pönkittämään, hehheh!
Sirpa Hasan ohjeiden mukaan harjasin kuivunutta kangasta voimakkaasti juuriharjalla saadakseni liiat vahat irtoamaan.

Kuvasta ei taida oikein selvitä se "hilseen" määrä, joka kankaasta irtosi harjauksessa... samalla kangas silkosi kun vahan aiheuttamat rypyt katosivat. Ihan kaikista kankaista vaha ei irtoa ilman kemiallista pesua, mm. trikoovaatteet kannattaisi käyttää pesulassa, sanoi Sirpa.

Kukkaihmeitä

En lakkaa äimistelemästä, että sain tämän ahkeraliisan kasvamaan ja KUKKIMAAN siemenistä!!! Ihan itte!

Ja tämän pelakuunkin!!! Vaikka kylvin siemenet melko myöhään, niin silti pukkaa kukkaa, ihanaa!

Oikeinpa kaksin kappaleinkin vielä!

Näin söpöisiä pikkuruiset pelakuun taimet olivat kesäkuun alussa! Kylvin ne wc-rullahylsyihin ja niissä ne kasvavat edelleen! Kaipa se aikanaan maatuu!

Jos tätä huikeaa kukka-astiaani huomasitte, niin se on oikea löytö oman kunnan pikkuruiselta pihakirppiskadulta heinäkuun alusta!

Ehtaa emalia kokonaiseen viiden (5) euron hintaan!!!!!

Pihapenkissä ilahduttaa taasen vanha perenna Malva, joka on yksi monista kirppisostoksistani. En aina edes muista mitä olen istuttanut...

niin kävi tälle Värimintulle, jota piti oikein etsiä kasvikirjasta, kun nimi oli hukassa! Kukassa on muuten hurmaava tuoksu, minttua tietenkin! Jaksan aina ilahtua vaatimattomistakin saavutuksistani kasvi- ja puutarhatöissä, sillä osaamiseni on hyvin alkeellista näillä aloilla. Mutta kovasti yritän opiskella uutta - ainakaan siinä eivät aiheet tule loppumaan!!!

Kolmikymppislahja

Kummityttöni täytti 3 vuosikymmentä kuun alussa. Vuosia olen säilyttänyt kirjanmerkkinä kortin, jonka sain aikanaan häneltä itseltään täyttäessäni saman lukeman:

Otin valokopion kortista ja liimasin sen varsinaisen kortin taakse. Tässä on niin hauskasti muistettu lapsenmielistä kummitätiä 3-vuotiaan kortilla pienin lisäyksin!

Varsinainen kortti oli Virkkukoukkusen kalenterin sivu, joka kuvaa erinomaisesti kummityttöäni! Paitsi teiniltä, hän näyttää erehdyttävästi myös Maija Vilkkumaalta :D

Lahjaksi ompelin kristallimuovilla päällystetyn isohkon pussukan. Koristeeksi käytin vuosia sitten säilömäni m&m`s -karkkipussit, sillä sekä kummitytön että hänen miehensä nimet alkavat m-kirjaimella!

Oli ihan sattumaa, että olin säästänyt ko. pussit (mitäpä en säästäisi...) ja hoksasin kirjainten yhteensopivuuden vasta hiljattain, en silloin kun pussit säilöin!

Mitään muuta en sitten ole kerennyt tekemäänkään, paitsi liottelemaan lankoja.......Hihhih!
Kun koukussa ollaan, niin sitten ollaan ja kunnolla!!! Pysykää kanavalla :D

Lankoja mikrovärjäyksessä

Kylläpäs tämä kesä on innostanut minua erilaisiin värjäyskokeiluihin! Ensin batikkeja ja nyt mikrossa värjättyjä lankoja!

Siinä ne huojuvat, ihan itse mikrossa värjätyt nallet ja veikat, haah! Lapsuudenystävä pirautti ja tarjosi valmiiksi sekoittamiaan reaktiivivärejä "tuhottaviksi". Olin juuri äidin seurana sairaalassa, mutta paluumatkalla poikkesin hakemaan värikannut. Värjäys olisi kuulemma "helppoa kuin heinänteko", paitsi etten milloinkaan ole tehnyt heinää allergiani takia.....hah! Värisekoitukset piti käyttää muutaman päivän sisällä niissä olevan etikan takia. Kaveri ei itse ehtinyt enempää, joten minun oli "pakko" suostua!!! Onneksi äiti pääsi sairaalasta ja saatoin hänen seuralaisenaan hoidella tämänkin kokeilun!

Vyyhditin muutaman Nallen ja 7-veljeksen, valkoisia ja luonnonvalkoisia. Liotin vyyhtiä n. vartin kuumassa (ei kiehuvassa) vedessä. puristin enimmät vedet pois ja nostin pöydälle maalattavaksi. Tiputtelin värilientä tai toisinaan kastoin osan vyyhtiä suoraan liemeen.

Paketoin vyyhdin tuorekelmuun tiiviisti - kelmu oli itse asiassa koko värjäyksen ajan vyyhdin alla -  ja laitoin mikronkestävään muoviastiaan. Sitten mikroon "täysille" 2x4 minuutiksi. Lisäohjeet löysin Ihana-lehden nettisivuilta. Kaverini oli opetellut youtubesta, mutta minä en jaksanut kankealla enklannilla sitä yrittää...

Mikrosta selvittyään vyyhdit huuhdeltiin asteittain viilenevässä vedessä kunnes väriä ei enää irronnut. Loppuveteen sujautin tipan fairya, se kun oli käden ulottuvilla. Kaveri oli käyttänyt mäntysuopaa.

Sitten hipelöin ja ihailin näitä ihanuuksia koko kuivumisen ajan!

Vyyhdiltä ne oli pakko saada ÄKKIÄ kerälle ja sitten puikoille tai koukulle!!!

Mitä????? Ihan MUN omia pätkävärjättyjä novitauutuuksia valmiina käyttöön, JEEE!!!

Äiti sai nallet puikoille, minä virkkasin yhdestä veljeksestä uuden kässäpussukan!

Vuoritin ja vetoketjutin! Näin saan ihailla lankaa enemmän kuin jos olisin tehnyt siitä sukat! Hyvin itsekäs suunnitelma!

Tämän ekan värjäyserän langat onnistuivat sataprosenttisesti ystäväni LOISTAVAN värisilmän ja värien sekoitustaidon takia - langathan ovat kuin suoraan kasvivärjäyspadoista tulleita!!! Mutta kuulemma ihan tavallisia semitonen reaktiivivärejä ovat!!! Kun sinisukka sitten itse alkoi sekoitella värejä, niin siitä oli kasvivärjäyksen sävyt kaukana, oih niin HIRRRMUISEN kaukana...hohhoijaa, värioppia sit vaan opiskelemaan lissää.....

Mutta pahasti jäin koukkuun, aijai aika pahasti... IHANAA PUUHAA!!!

Batikkia osa 3.

Ennen kuin ihan unohdan, laitan kuvia batikkikurssin pitopaikasta! Oltiin siis Konnevedellä Särkisalon entisellä kyläkoululla:

kas tässä! Ulospäin koulu ei ollut niin "koulumainen" kuin olin odottanut, itse asiassa ajoimme surutta ohitse, kun emme arvanneet rakennusta kouluksi, heh!

Sisällä olikin sitten huikea muutosten tuuli pyörähtänyt ja humpsauttanut loputkin koulumaisuudet tipotiehensä!

Punaisen linnun ovesta pääsi naisopettajan entiseen asuntoon, sinisestä miesopelle! Me majoituimme tietenkin punaisen linnun puolelle! (Tosin yläkerrassa oli esteetön kulku puolelta toiselle!!! Mutta eipä ollut ainuttakaan miestä öiseen aikaan talossa, hmph...!)

Huoneiden väreistä sai valita mieleisensä...

Taidetta ja kauniita värejä oli joka puolella.

Tässä Sirpa Hasan omaa batikkitaidetta!

Minun sängylläni oli päiväpeittona upea ulkomailta hankittu käsityö! Norsuja kaikissa väreissä.

Tyyny se vasta hehkui!

Ruokasali tms. oli sisustettu myös omaperäisesti. Koulun vanhat tuolit oli maalattu yksilöllisesti:

tässä muutamia!

Alakerran vessan ristin kanalaksi siellä olevien vanhojen opetustaulujen ja muun kana-aiheisen rekvisiitan vuoksi!

Tässä "pikkulassa" tuli aina hymy huulille!

Toinen alakerran iso huone toimi työhuoneena ja materiaalivarastona.

Takapihalta talo näytti hieman koulumaisemmalta kuin etupihalta. Matalan osan ja talon väliin jäi avoin katettu osa, jossa työskentelimme pääasiassa vahojen kanssa. Näin höyryt ja hajut leijuivat heti pois.

Pihalla oli tilaa pyykkinaruille, jonne kiikutimme valmiita töitämme kuivumaan. Kuvassa yksi onnistuneimmista tekeleistäni.

Ympäristönä paikka oli siis mitä inspiroivin! Nautin värien runsaudesta ja leikkimielisestä sisustuksesta. Ison lisän viihtyvyyteen toivat myös toiset kurssilaiset, vaikka meitä olikin pieni porukka ( tai ehkäpä juuri siksi!). Terveisiä vaan grand old lady-M:lle, opiskelija-E:lle ja parina päivänä mukanamme ahkeroineelle P:lle - oli ilo opiskella kanssanne! Maltoimme sentään tehdä batikkiakin, vaikka ruokailuhetket venyivätkin ja nauru raikui!!!- Oman jännittävän osansa kurssille toi muutaman kymmenen kilometrin päässä muhinut "ruutitynnyri" Vihtavuori! Jos siellä olisi pamahtanut niin olisimme taatusti kuulleet sen omin korvin... Muuten elimme "keskellä-ei-mitään" nautinnollista mediapaastoa, emmekä edes kaivanneet mitään ulkopuolisia ärsykkeitä!  (No, ehkä vähän sitä aamulehteä aamupalalla...)

Taiteilija Sirpa Hasa asuu itse toisella entisellä kyläkoululla, josta on ollut esittelyjä ainakin Avotakassa v. 2011 ja Kodin Pellervossa vissiin samana vuonna.