perjantai 20. heinäkuuta 2012
Pyykillä
Mattopyykillä. Omassa pihassa. Omassa rauhassa.
"Avustajana" ollut äitini näyttää mallia tyylistämme: seisaaltaan, pitkävartisella harjalla, nurmikolla muovin päällä. Vesi tulee pumpulla joesta, joten luonnon helmassa ollaan. Mäntysuovan ravinteet eivät suotta kulkeudu vesistöön, vaan imeytyvät maalle. Tällä tavalla olemme hoitaneet tätä hommaa jo parikymmentä vuotta, kun laiturilla peseminen todettiin haitalliseksi vesille. Kaikeksi lisäksi tämä tekniikka ei käy selän päälle liikoja!
Sitten orret esille ja viritelmiä kuivaustelineiksi! Oranssi trikoomatto olikin märkänä turkasen painava! Tuolit kaatuilivat ja matto laahasi nurmikolla, ennen kuin toin kaikenlaisia lisäpainoja tuoleille. Olen ostanut ko. maton joskus kirppikseltä ihan leveytensä ja VÄRIN vuoksi!
Pyykkipäivän ruuaksi tein nokkoslättyjä! Ei vedä kuivattu nokkonen vertoja näille tuoreille, ei!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mattopyykillä olo voi olla rentouttavaa. Me ollaan tehty tuo homma myös painepesurilla (täytyy olla varma, että kude kestää, mutta ei ole tullut ongelmia tähän päivään asti). matot roikkuu pyykkitelineellä ja eikun suhauttaman vettä. Toki ne on lionnu ensin mäntysouopa ämpärissä tai levitelty suopa maton ollessa pitkällään.
VastaaPoistaEn ole ikänään syönyt nokkoslettuja, mutta voisin kuvitella että tykkään. Nokkossämpylöitä kyllä.
Voi että miten herkullisen värinen matto! :)
VastaaPoistaPainepesurilla meilläkin matot pestään.Mutta tuon siun tekniikka on kyllä paljon ekologisempi, ei kulu sähköä ja käy kuntoilustakin.
VastaaPoistaNokkosletut ovat hyviä,parempia kuin pinattiset.
Sen verran sähköä kuluu, kun pumppu nostaa veden joesta :)
PoistaPainepesurilla olen pahnaannuttanut yhden tekokuituisen nukkamaton,kun innostuin vähän liikaa! Näyttää paikoitellen paimentolaismatolta nykyään.On vanhan koirapapparaiseni lempimatto ,jolle lirahtaa pissat muutaman kerran vuodessa.(Siis koiralta!)
VastaaPoista