Ystävänpäiväpostin kimpussa meni muutama tovi. Pralailin lehtileikekasaa ja poimin taas kirjekuoriksi muutamia herkkupaloja. Osoitelappuja leikellessä tuli mieleen tehdä niistäkin vähän vinksahtaneita, kun ne kumminkin liimautuvat hiukan pieleen vaaterista, niin annetaan mennä kunnolla!! Lopulta intouduin vaan repimaan niitä jämäpaloista! Postissa kyllä tarkistin, saako tällaisia lähettää :D
Korttikokeiluja, kaaosta, kahvia...
Visuaalisia ärsykkeitä - Paolo Coelhon vanha kalenteri!
Kortteja lähti matkaan vain muutamia postin mukana. Osan tallustan itse viemään laatikoihin tai annan suoraan kavereille, joita luultavimmin tulen näkemään sunnuntaina lähiseudun koululla. Siellä järjestää kansalaisopisto käsityöläisten "rompetorin", jossa voi myydä itselle tarpeettomia käsityötarvikkeita! Varasin pöydän (ilmainen!!) heti ensimmäisten joukossa ja nyt on inventaario menossa...
Näin hyvin olen pystynyt luopumaan :D, toivottavasti jollekulle kelpaa! Vielä jatkan penkomista, taatusti löytyy myytävää!
Voi, ihailen ihmisiä, jotka jaksavat tehdä kortteja.. Se on semmoista hommaa mistä minulla usein menee hermot. Silti itsetehdyt kortit on aina parhaita.
VastaaPoistaPäivän piristys on aina katsoa sun blogin viimeisimmät :)
VastaaPoistat:meloni
Ps.Noi korttien kuoretkin oli sikaupeita.Itse en lähettänyt yhtään korttia,mistä joka vuosi tunnen kaiken kattavaa ylenpalttista syyllisyyttä
Onpas herkullisia värejä korteissa! Toi työpöytä kuva on tosi ihanan oloinen:) Kädet ihan syyhyää- voi kun osaisi itsekkin.
VastaaPoistaVoi "teittiä", kiitos!! Harvoin minäkin viitsin kortteja väsätä, mutta nyt on tuo elämäntilanne (ihan oma valinta!)sellainen, että on vähän enemmän aikaa kuin ennen, mutta toisaalta vähän vähemmän rahaa kuin ennen :D ja se saa kai luovuuden kukkimaan..?!! Ja Melonille vielä: turha kantaa syyllisyyttä, vaikkei kortteja lähetäkään - aikas turhaa touhuahan tää on, kun ystäviä voi ja PITÄÄKIN muistaa muulloinkin kuin allakan määräämänä päivänä :D
VastaaPoista