Vanha tuttu uusin silmin

Alkukesästä "löysin" vanhan tuttavuuden uudelleen:

vuosien takaisen muoti-ilmiön - paperinarun! Sitä kun sattuu olemaan varastoituna muutamia vyyhtejä/kiekkoja/keriä monia eri värejä. Koskaan ennen en ole siitä virkannut tai neulonut, joten kokeilin nyt jotakin itselleni uutta! Aloitin helposta kassin työstämisestä.

Katsoin viitteellistä ohjetta vanhasta käsityölehdestä. Siinä pohja oli virkattu ja niinpä minäkin tein soikion pohjakappaleen koukulla nro 4. Sitten poimin kappaleen reunasta silmukat pyöröpuikolle ja aloin neuloa ainaoikeinneuletta eli tässä tapauksessa 1krs. oikein, 1.krs. nurin-neuletta puikoilla 4½.

Neuloin "sopivasti", kunnes kassi tuntui mukavan kokoiselta. Tässä kuvassa näkyykin heikosti punaisen eri sävyt, joita neuloin sitä mukaa, kun edellinen kerä loppui.

 Lopuksi virkkasin kassin ympäri kiinteitä silmukoita ja samalla syntyivät sangatkin. En ole laittanut kassiin vuoria, olkoon tuollainen ilmava, rosoinen ja hieman epätasainen läpinäkyvä versio tällä kertaa, todennäköisesti siitä tulee jonkin käsityötekeleen säilytin!

Ei hullumpi homma, kunhan muistin kastella narua lähes koko ajan suihkupullolla. Se kyllä helpotti työstämistä! Niin paljon innostuin, ettei tämä jäänyt ainoaksi "paperihommaksi" tänä kesänä :D

Raekuuromansikoita ja tädin töitä

Vallan valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittäneet mansikat tässä näin! Vakimansikkapaikkamme pelloille osui nimittäin vajaa pari viikkoa sitten raju raekuuro ja osa mansikoista jäi kuuron alle ja tuli siksi niin kuuluisiksi! Pakkohan niitä oli käydä hakemassa, hahhah, todetaksemme ne täysin priimakuntoisiksi ja syöntikelpoisiksi! Onnihan oli ettei viljelijän sato mennyt pilalle - toisin kävi salaatinviljelijän hiukan kauempana: koko Lidliin menevä sato tuhoutui... Aika ikävää joutua noin luonnon armoille... Näissä mansikoissa "piti" olla joitakin kauneusvirheitä, muttei meidän silmiin osunut yhtäkään - eikä suuhunkaan sen paremmin! Vähän edullisempia tietenkin olivat.

Käsityörintamalla sain kesän kunniaksi haasteen kummipojalta:

voisinko ommella yhteen teekkarihaalarin taskuun vetoketjun?

Haalarissa on "kunniamerkkien" lisäksi roppakaupalla taskuja, mutta kaikissa on nappikiinnitys...

Onnistuisiko homma ilman, että joutuisin ratkomaan irti koko taskun? Aikamoista temppuilua käännellä perusompelukoneen jalan alle xxxl-kokoista painavaa vaatetta... Lisäksi nappi oli niin tukevasti pultattu kiinni (kiitos kotimaisen valmistajan!!!), ettei jäänyt paljon vaihtoehtoja...

Oli leikattava koko nappilista pois! Jouduin kunnolla keskittymään suunnitteluun ennen jokaista työvaihetta, mutta mitäs siitä sanotaankaan: "hyvin suunniteltu...jne" Neuvottelin myös herra teekkarin kanssa keksimistäni ratkaisuista :D

Tarvitsin kapean lisäpalan poisleikatun tilalle ja sain sen housunpuntin käännevarasta!!! Onneksi oli sen verran leveät käänteet, ettei leikkelyoperaatiotani huomaa! Tässä vaiheessa tosin sain teekkarin hieman ymmälleen, heh! Mutta kuvassa seisoo sitten lopputulos! Huh, että tätiä vähän jännitti moinen testi!!!

Mitäpä täti ei tekisi kummilapsensa eteen... :D Varsinkin kun lapsi oli sillä aikaa vaarinsa kanssa pihahommissa ja siten suurena apuna!

BirdLaiffii

Tänä kesänä on kuoriutunut tosi omituisia variksen poikasia meillä päin...

Tämä yksilö kraakkui onnesta soikeana omenapuussa yhtenä aamuna: "Määäääää okSaaaallaaaa yyyyliiiMMMääällläääää oooon harjuuulaan seLLjännnteeeeeeen....." vaikka tuskin näki noin matalalta lähijokea saati Roinetta, Längelmävedestä puhumattakaan...

Hetkisen kuluttua kiljuttiin toisaalla:" Äidin kasvimaallaaaaaa raparperin allaaaaa vaaariksenpoijaalla koti ooooli kuu-uul-tai-nen..." En ehtinyt edes säikähtyä kuten laulun äiti, kun otus koikkelehti jo muualle...

".....pompi pompi....kumipallona luoookses pompin vaan..."

"Kauneimmankin ruuuuusunpiikin alla istuu varis komea..." Katsoin tarkemmin tätä elohopeannopeaa nuorukaista ja tein ammattilaisen diagnoosin: ilmiselvästi ADHD-oireita....

"Helou rouva, olettepas te kaunis tänään..." EN mennyt lankaan (hahhah!) vaan pyydystin huithapelin koriin ja kiikutin toiselle puolelle kylää varttumaan ja rauhoittumaan. Se sai hyvän kodin talosta, jossa on ennestäänkin jo hyvin persoonallisia eläinystäviä! Siellä sitä ymmärretään!

( Anu Kosken suunnitelema varis, versioni nro 3; vastalahja ystävättärelle, jolta TAAS sain lainaksi hautajaisvaatteita...on siis tapahtunut ennenkin!)

Kasvatuslaatikko

Hohhoijaa, mikä sanahirviö, etenkin kun aattelee ammattiani: taimien kasvattaja, muttei puutarha-alan vaan ihmistaimien...Noo, hiekkalaatikolta näyttää ja sehän sopisi pikkulapsillekin! Mutta kyllä tämä nyt on ihan niitä kasvitaimia varten!

Perusajatuksena oli säästää selkääni ja erityisesti polviani, sillä kasvimaalla kyykkiminen ei ole herkuimpia kesäpuuhia... Ja kun olin katsellut riittävästi strömpsöötä ja puutarhakeskiviikkoja sun muita niin alkoi aatos itää! Kasvatuspaikka korkealle maan pinnasta! Aluksi idättelin kohopenkki-ideaa. Olisin kaivanut (niin varmaan...) muutamaa metriä syvän kuopan, jonka olisin täyttänyt risuilla, sanomalehdillä, kompostilla jne. Päälle olisi tullut puhdasta multaa niin paljon, ettei olisi tarvinnut kontata kitkettäessä. Voi olla että sellainenkin joskus vielä syntyy?! Nyt syntyi kasvatuslaatikko ja IHAN OMIN KÄSIN!!! (sen kyllä huomaa irvistävistä liitoksista, mutta ihan on tekijänsä näköinen :D)

Ja kun minusta on kysymys, niin materiaali on kierrätettyä! Vanhat laiturin lankut ne siinä! Yhden illan kiskoin niitä sorkkaraudalla irti pohjapuista ja toisen illan kasasin uutta lootaa! Tein vain kehikon, en pohjaa ollenkaan, niin oli helpompi homma. Pohjaksi laitoin vanhoja tiiliä kauttaaltaan. Sitten jotakin isoa jätepahvia ja kehikko siihen.

Tässä onkin jo juurimatto paikoillaan ja muutama kymmenen litraa multaa, turvetta ja kanankakkaa. Istutin pari kesäkurpitsan tainta keskelle lootaa ja pitkän pohdinnan jälkeen "vain" kesäkukkia ympärille. Sillä sain puolihalvauksen eräänä yönä ajateltuani vanhojen lautojen historiaa: jospa niissä onkin jotakin myrkkymaalia, jota irtoaa syötäviin kasveihin... En ottanut riskiä, vaan annoin kukille tänä kesänä tuon paikan. Juteltuani useiden itseäni tietävämpien kanssa, olen kuullut rauhoittavia viestejä: "kyllä ne kuule on jo haihtunu ne myrkyt" ja "kyllä tuo juurimatto sen verran suojaa". No, ensi vuonna sitten!

Sitä paitsi tässä on oikeastaan kaikkein eka projekti: trukkilavasta kasvatuslaatikko! Purinkin jo kaksi lavaa, mutta sitten kohtasin laiturinjäännökset ja tartuin ensin niihin!

Sopiva kehikko jo odottelee uutta inspiraatiota! Tästä ei vaan tule niin kestävää, kuin edellisestä - sanoivat perheen miehet (tietääkö ne aina kaiken...) - joten voi olla, että tähänkin lisätään laiturinkappaleita, joita juuri viikonloppuna sain lisää!!! Kas kun satuin astumaan yhden laiturinosan purkukuntoon... joskus on tästä elopainosta jotakin hyötyäkin... hehheh! (ei kai sillä ole merkitystä, että oli vain ajan kysymys, milloin loputkin vanhasta laiturista on uudistettava...minä vaan satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan - jos nyt omia projektejani ajattelen!!! Laiturin urakoineet miehet taitavat olla eri mieltä...) 

Kohtalollako sormensa pelissä?

Voivatko lankakerät rakastua??? Mielikuvituksekkaana ihmisenä tietenkin kuvittelen niin, sillä nämä kaksi -mielestäni niin erilaista - kerää kohtasivat toisensa kevään korvalla sohvallani. Siinä lojui lankoja yhdestä jos toisestakin projektista. Yks kaks huomasin tämän parin vierekkäin. Katsoin toisenkin kerran... jaa, miksikäs ei... että nuoko sopisivat yhteen??? Outo värivalinta minulle, mutta lähdin kokeilemaan!

Malliksi valikoitui ennenkin kokeilemani ohje Sanna Vatasen Ekolankamallikirjasta. Suunnittelin tekeväni käsityöpussukan; vuori, vetoketju yläreunaan jne. MUTTA...

Ystävätär puuttui tässä vaiheessa peliin: "Kassi siitä on tehtävä, se on niin ihana, ettei sitä voi piilottaa vain käsitöille!" Jaahas...eipä kai sananvaltaa tässäkään asiassa...

Niin että tässäpä se sitten! Sankoja etsiskelin kauan, kunnes muistin taannoin hamstraamani kirppiskassin. Irrotin siitä rottinkiset sangat ja ne sopivat loistavasti tähän.

Vuoritin mustalla. Sekin onnistui yhden kardinaalimokan jälkeen...noo, oppirahoja kai maksellaan kaiken ikää :D

En voi kuin ihmetellä, miten hyvin PuroBatik-sävy kelta-violetti-lime jne sopii grafiitinharmaan 7-veljeksen kanssa!!! En kai ikinä olisi itse hoksannut kokeilla... Sama pesulämpökin, ettei sikäli huolta.

Aloitin jo toisen samantyyppisen vaaleammasta Batikista ja toisenvärisestä 7-veljeksestä, mutta siitä myöhemmin! - Niin, ja minä olen edelleen sitä käsityöpussukkaa vailla... etsinnässä astetta "yhteensopimattomat" värit, ettei taas tule kassikomentoa...hihhih!

Puutarhalauantai

Tällaiselta näytti vanhempieni olohuoneessa aamulla...

...siellä lämpötila nousee toisinaan yli 40 asteen, joten käytin sitä esikasvatushuoneena! Kiitos äidille kasteluavusta ja kärsivällisyydestä tuon viidakon keskellä!

Tästä kaikki alkoi maaliskuussa... kylvin "sen sataa sorttia", kun innostuin liikaa... pääasiassa siis tomaatteja...

Huhtikuun lopulla vietin aikaani saunan pesuhuoneessa koulimassa kymmeniä taimivauvojani...

Ystävät ja sukulaiset valjastettiin säästämään maitopurkkeja...

Taimikuolleisuus oli hurja... mutta ONNEKSI sain tänään kasvihuoneeseen kuitenkin mahtavan määrän urheita tomaatintaimia hoidostani (tai sen puutteesta..) huolimatta!!!

Viime vuodesta viisastuneena merkkasin heti taimet pyykkipojilla ja istutin kirsikkatomaatit suoraan amppeleihin.

Tomaatinkasvattaja senior, evp, oli ystävällisesti kääntänyt maata valmiiksi ja lannoittanut kanankakalla, joten pääsin heti urakoimaan, kun saimme kannettua taimet kasvihuoneeseen. Hikeä valui 40 asteen "viileydessä" kiitettävästi ja selkää pakotti kurja asento. Kerran poikkesin uimassa ja pariin otteeseen juomassa, jotta jaksoin kykkiä kaikki 35 tainta maahan! Amppeleissa oli valmiina 8 tainta, sen kun vaan kiikutti orsille roikkumaan! Nyt on pikkuisen hyvä olo, kun tuo hikisin uurastus on tehty!

Vaikka isäni on jättänyt tomaattipuuhat suosiolla minulle, ei mikään estä häntä viljelemästä varhaisperunaa! Näin komeasti nousee vartta vanhasta saavista ( eräs tytärlapsi jätti sen jäätymään talveksi ja löysi pohjattomana keväällä.......), jonka isä upotti puoliksi kasvihuoneen multiin!

Varmasti parin viikon sisällä saadaan ekat maistiaiset! (kas kummaa, löytyi toinenkin pohjasta rikki mennyt saavi...hmph...EN TUNNUSTA...)

Tosin ei ulkosallakaan paljoa jäljessä olla! Takana maa-artisokkaa, joka tunkee itseään perunan reviirille...

Erikoisuutena kasvihuoneessa komeilee ostamani mansikka-amppeli, jonka roikkuvia sivuversoja yritän juurruttaa naapuriamppeleihin... ei se ota, jos ei annakaan- eli kokeillaan!

Palatakseni tuohon otsikkoon: extralempparipuutarhaohjelmani tv:ssä on Trädgårdsonsdag, Puutarhakeskiviikko yle fem 20.30 (tietenkin keskiviikkona!), kiitos ihanien juontajien ja rennon otteen! Sieltä vinkkasin isällekin tuon "perunat saavissa"- idean!!!

Niin, että runsasta satoa odotellaan! Ja varmasti täälläkin siitä raportoidaan, toiveistanne huolimatta :D

ONNITTELUT KAIKILLE KOULUNSA PÄÄTTÄNEILLE - ERITOTEN SERKUNTYTTÖ-M:LLE YLIOPPILASLAKIN SAAVUTTAMISESTA!!!