Olipa kerran...

.... neulepusero. Se oli neulottu jo kertaalleen puretuista langoista, mutta vieläkään siitä ei ollut tullut käyttövaatetta. Alkoi raukka olla jo purku-uhan alainen mutta unohtui kaiketi jonkin byrokratian takia. Se sai siis lojua vintin perukoilla aina kesään 2010 asti. Silloin se äkkäsi muuan sinisukka, joka katseli sitä uusien (kaksiteho)silmälasien läpi ja alkoi hoksata sen uudet ulottuvuudet! Jess!

    Käteen vaan neula ja mustaa (kirppis)lankaa ja pistoja toisen perään. Aha, siihen kasvoi kukkanen. Oikein hyvä, sanoi sinisukan kaveri, minusta tuo riittää. Mutta sinisukasta se ei riittänyt, ei lähimaillekaan! Neula lähti kulkemaan lähes omia teitään.

Viereen nousi talo ja pieni polkukin... kohosi puu, taitaa olla omenapuu...

...tuonne tömähti mikälie töyhtöhyyppä...

toisaalle istahti pöllö - ei muuten yhtään pöllömpi :D  Ja toinen talo, johon vaikutti kaiketi heinäkuu ja sen helteet...
Tässä vaiheessa puserosta oli jo kuoriutunut takki! Edestä vaan saksilla kaunis viilto, siksakkia reunoihin, mustia pykäpistoja ja virkkausta. Heti paljon käyttökelpoisempi!

Hihat tuottivat hetken mietintätauon, eikä neulakaan enää suihkinut omiaan... kului tovi, kunnes leppis alkoi kierrellä ympäriämpäri ja jäi siihen! Entäs toiseen hihaan, hmph.... no tietenkin perhonen, sanoivat sivulliset, jotka kummastuneina seurasivat toimitusta. Perhonen....ei, liian arvattavaa, tavanomaista. Jotakin muuta!

Jotakin muuta sinne tuli. Tuli ja meni, sillä vielä tänäkään päivänä ei ole selvinnyt mikä se oli.. vähän siilin jäljiltä näyttää, mutta siiliä itseään ei näy...mutta eihän se niin vaarallista olekaan! Jokin siitä kulki ja jälkensä jätti, mutta se onkin sitten jo toisen tarinan väärti :D Ja toisen vaatteen "kohtalo", kenties! Pysykäähän kuulolla, sillä mitä sitten tapahtui....sen kuulette ehkä joskus!