Muistelmia

Juhannusmuisteloita, ihan pakko jakaa näitä :D Tällaiselta näytti juhannuspäivän iltana klo 23! Ihan peilityyni, ja se hiljaisuus.....

Vuosien tauon jälkeen juhannusta viettämässä kummieni mökillä, tosin nyt emännöimässä oma kummityttöni! Kummitätini on äidin vanhin sisar, mökki on rakennettu mummolani vanhasta aitasta ja tätini on oman kummityttöni mummu - mahdollisimman moniselitteisesti :D Hienoa, että reilut parikymppinen nuori nainen kutsuu keski-ikäisen kummitätinsä mökkireissulle! Olen niin otettu!

Venematkaa saareen on viitisen kilometriä rauhallista sisäjärveä. Kelikin oli sopuisa mennen tullen.

Mukana menossa Veera, kummitytön lyhytkarvainen chihuahua, verraton vesseli! Aina siellä missä tapahtui, etenkin ruokapaikalla :D Ja uimavahtina!

Viivi, kaupunkilainen sisäkissa asusti vintillä minun allergiani takia... mutta nautti suunnattomasti luonnosta, jossa saattoi kulkea vapaana monta päivää!

Iltanuotiolla perinteisten herkkujen seassa VAAHTOKARKKEJA, nam nam!

Täti "komennettiin" perimmäiseen nurkkaan kuorsaamaan :D ja siellä saikin makoisat unet kun nuuhki vanhoja hirsiä ja mietti oman vaarin touhuja samaisten seinien suojassa!

Aamu-uinnilla ei häirinnyt kukaan eikä mikään...

Joutsenpariskunnallakin oli asiaa vain toisilleen...

Muiden nukkuessa herkuttelin aamupalalla laiturilla... en viitsinyt sytyttää hellaan tulta, kun muut nukkuivat samassa tuvassa.

Kotoa lähtiessä nappasin mukaani toiseksi käsityöksi Regia-sukkalankaa, vuosia marinoituneen, puuvillan ja villan sekoitteen, ohuttakin ohuemman. Ja sitten tulikin tenkkapoo: mistä puikot??? Kaupat jo kiinni, tarvetta olisi korkeintaan 2½-puikoille.... Pelastus löytyi äidin laatikoista: vanhat metallinväriset puikot, nykyisen mittarin mukaan ehkä kokoa 1.75 tai jopa 1.5!! Hyvin toimivat, mutta oudon liukkaat ovat nykyisiin maalattuihin tai puisiin verrattuina! Oikein terapeuttinen neuletyö: hidasta, hyvin hidasta.... samalla pysähtyi aika: oli vain järven selkä, lokkien kirkuna, mustikkamättäiden vehreys...

...ja vanamo kukassa :D

Puissakin ulokkeita joka suuntaan: kuistin pylväänä monioksainen kelo, takana komean pahkan kylkeensä kasvattanut mänty. Ei siinä muuta katseltavaa tarvittukaan!

Näillä muisteloilla jaksaa taas palata arkeen!