perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ilonaiheita kerrakseen!

Kesä alko, luki edellisessä postauksessa ja Sinisukka väsähti, vissiin, kun ei ole jaksanut "päivitellä"! Saati renkipoika, joka huitelee ties missä seikkailuillaan!! Noo, niistä kaiketi myöhemmin :D

Olin reissussa minäkin, itse emäntä siis! Sain mahdollisuuden lähteä Keski-Suomeen Laukaaseen ihastelemaan kennel GoldBernsin väkeä! Sinne syntyi 5 viikkoa sitten ekat omat pennut: 13 berninpaimenkoiranpentua!!!!! Melkoinen saavutus Tyyne-emolta :D Yksi poikasista oli liian heikko selviytyäkseen, luonto hoiti sen homman. Mutta jäljellä oli 12 valpasta ja touhukasta taapertajaa, 8 tyttöä ja 4 poikaa!



Tässä muutama villikko emoliinin kimpussa!! Tyynen ekat pennut ja hienosti se hoitaa roolinsa!!



Menetin täysin sydämeni näille karvaturreille!! Istuin hoitohuoneen lattialla pentujen leikkitelineenä ja mussutin koko ajan kuin pikkuvauvoille :D Olen harmikseni allerginen useimmille koirille eikä elämäntilanteeni muutenkaan salli ottaa omaa koiraa, joten otin tästä kaiken irti! Vaikka vaatteet sitten olivatkin hieman pentujen pissassa yms!!! Kaikille pennuille oli jo uudet kodit tiedossa; sinne ne suuntaavat heinäkuun alussa.

Toinen huippujuttu tapahtui myös viikko sitten:


MÄ SAIN SEN!! MÄ SAIN SEN!!! Tätä kirjaa himoitsin siitä asti, kun "ideasampo" Jokkemaa blogissaan mainitsi tällaisen olemassaolosta! Kolusin kirjastoja ja huuto-netin, kunnes vihdoin tärppäs ja Vantaan antikvariaatin nettikaupasta sen löysin!!! Oikein hyvä opaskirja tuohon hulvattomaan virkkaustyyliin, jota opettelen ja kuolaten ihailen Jokkemaan blogissa! Mutta pelkkä kirja ei tee musta vielä virkkaajaa, josta voi puhua samaan hengenvetoon tämän edellä mainitun taiturin kanssa :) mutta mä alan opetella ja kokeilla!!



Siihen asti on tyydyttävä väkästämään tällaisia "perinteisiä" tekeleitä! Kotilieden kesäkäsityönumerossa oli mukava pussukan ohje. Sain siitä idean, mutta lankana Tennessee, toisin kuin mallissa. Molemmat pussukat tässä keskeneräisinä. Yläreunassa ovat nuo neliöt ja sinne reikäriviin pujotetaan nyöri. Lahjoiksi ajattelin...



Omassakin pihassa on koettu syntymän ja kasvun ihme: variksenpoikasia syntyi onnellisille vanhemmille :D:D Poikasten elämää on päässyt seuraamaan yllättävän läheltä rantapajukossa, jossa ne opettelivat liikkumaan oksilla ja läähättivät viime viikon helteillä! Hurmaavia nekin ovat, etenkin poikasina,  vaikka siihen rääkymiseen joskus kyllästyykin!

2 kommenttia:

  1. Minulla on tuo kirja. Ihana, luova kirja! Koiranpennut ovat suloisia, vaikka minulla ei ole koskaan ollut koiraa pidän niistä. Kuka niistä voisi olla pitämättä?

    VastaaPoista
  2. Lutusia pentuja! Ja variksenpojatkin varmaan ihan mukavia:) Meillä pesii naakkayhdyskunta ja joka vuosi odottelen uusien poikasten rääkymistä- jotenkin kuuluu kesään.

    VastaaPoista