Pengoin entisessä "kutomossani" vanhempieni ulkovarastossa ja löysin tämän kiinnostusta herättävän mustan vihkon. Olen perinyt niitä useita äitini tädiltä, Elli Marialta, joka oli minulle äidinpuoleisen mummun korvike. Äidinäitini kuoli ennen syntymääni ja vaarini sisko Elli-täti vietti meillä kaikki joulut ja oli muutenkin erittäin läheinen. Voisin tarinoida kirjan verran hänestä ja siitä henkisestä perinnöstä, jonka hän jätti, mutta keskityn nyt tähän aineelliseen puoleen.
Elli-täti oli syntynyt 1893 ja tämän vihkon hän on täyttänyt v.1915 ollessaan kutomakoulussa kotipaikkakunnallaan eräässä maalaistalossa. Ihmettelen, miten hyvin mustekirjoitus ja ennen kaikkea mallitilkkujen värit ovat säilyneet liki sata vuotta!
Tämän pöytäliinakankaanpala voisi olla omasta "kutomakoulukirjastani" 1980- luvulta!! Ontelosidoksinen kangas tarkkoine työohjeineen!
Entäpä sitten nämä raanukankaat!! Oikean puoleinen tilkku ihanasti teipattu valkealla paperinauhalla!! Tätä kangasta suositellaan "seinämatoksi"!!
Vihkon loppuun tätini (oikeammin isotätini) on kirjannut läsnäolijat: " salissa olivat rouvat SE ja SE sekä neidit......., ruokasalissa neidit NE ja NE sekä emäntä....., (naapurikunnan nimi)kamarissa olivat ....... , kyökkiläiset olivat neidit........"!!!!!!!!!! Aivan käsittämättömän hurmaavaa :D:D
Elli-täti osti aikoinaan äidilleni erään kyläkoulunopettajan tekemät kangaspuut tykötarpeineen. Äiti niillä louskutti monet kotimme matot ja raanut. Minulle puut siirtyivät "kutomakoulun" käytyäni ja ovat kaikkine muistoineen oikea aarre ja minä olen kutonut niillä vanhemmilleni monet matot ja poppanat. Nytkin olisi tilauksessa keittiönmatot, ainoat "oikeat" eli leikatuista räsyistä kudottavat!
Elli-täti näki minun varttuvan parikymppiseksi ja sen verran "viisaaksi", että huomasi minun ymmärtävän ja arvostavan hänen melko vaatimatonta aineellista perintöään. Niinpä hän viimeisinä elinvuosinaan lahjoitti minulle mm. kirjoja ja kangastilkkuja, joiden kenties arveli muuten päätyvän ties minne... Hänellä ei ollut omia lapsia, joten minä olin tietenkin myös lapsenlapsen korvike. Hän oli pula-ajat nähnyt aikansa kierrättäjä, se "perintö" elää kyllä vahvana veljentyttärentyttäressäkin :D:D
Meillä on myös jäänyt hirveästi vanhoja äitini vihkoja ym, ne on mielenkiintoisia. Sinun juttusi ja ne kuvaukset oli kyllä ihan kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Katsopa blogistani http://virveriikka.blogspot.com/2010/12/kasityonopetusta.html, on ihan samaa aikakautta kun vihkosi muistiinpanot varmaan.
VastaaPoistaHieno vihko. Toivottavasti säilyy ainakin toisen samanmoisen ajan :)
VastaaPoistaIhana tarina. Ja tuo käsiala tuossa vihkossa- siihen ei enää pystytä. Oma käsialani on täysin lukukelvotonta. Hienoa, että nämä aarteet ovat säilyneet hyvässä tallessa!
VastaaPoistaEka kertaa käymässä ja täältähän löytyi mielenkiintoinen juttu. Oikein lämmitti vallankin kun itsellänikin on kutojakoulutus takana ja muistoja tuollaisista vihkoista. Hienon perinnön olet saanut.
VastaaPoistaKiitokset kaikille :D
VastaaPoistaAuli: Ihania piirroksia sinullekin periytynyt!! Ompelukoneesta päätellen samoilta ajoilta kuin mun vihkoni! Upeeta kun ovat säästyneet!!
Miukuli: Niin, sanopa muuta! Täytynee säilöä pankin tallelokeroon :D
Irmeli: Juu, en pystynyt minäkään moiseen käsialaan 1980-luvulla kotiteollisuuskoulussa, vaikka vaatimukset olivatkin aikamoiset :D
AnniKainen: Tervetuloa!! Mukavaa kun kiinnostuit jutustani! Vieraillaan puolin ja toisin edelleenkin!
Ihailtavan säntillistä. Tästä varmaan tunnistaa tosi käsityöläisen :)
VastaaPoista