Batikkia osa 3.

Ennen kuin ihan unohdan, laitan kuvia batikkikurssin pitopaikasta! Oltiin siis Konnevedellä Särkisalon entisellä kyläkoululla:

kas tässä! Ulospäin koulu ei ollut niin "koulumainen" kuin olin odottanut, itse asiassa ajoimme surutta ohitse, kun emme arvanneet rakennusta kouluksi, heh!

Sisällä olikin sitten huikea muutosten tuuli pyörähtänyt ja humpsauttanut loputkin koulumaisuudet tipotiehensä!

Punaisen linnun ovesta pääsi naisopettajan entiseen asuntoon, sinisestä miesopelle! Me majoituimme tietenkin punaisen linnun puolelle! (Tosin yläkerrassa oli esteetön kulku puolelta toiselle!!! Mutta eipä ollut ainuttakaan miestä öiseen aikaan talossa, hmph...!)

Huoneiden väreistä sai valita mieleisensä...

Taidetta ja kauniita värejä oli joka puolella.

Tässä Sirpa Hasan omaa batikkitaidetta!

Minun sängylläni oli päiväpeittona upea ulkomailta hankittu käsityö! Norsuja kaikissa väreissä.

Tyyny se vasta hehkui!

Ruokasali tms. oli sisustettu myös omaperäisesti. Koulun vanhat tuolit oli maalattu yksilöllisesti:

tässä muutamia!

Alakerran vessan ristin kanalaksi siellä olevien vanhojen opetustaulujen ja muun kana-aiheisen rekvisiitan vuoksi!

Tässä "pikkulassa" tuli aina hymy huulille!

Toinen alakerran iso huone toimi työhuoneena ja materiaalivarastona.

Takapihalta talo näytti hieman koulumaisemmalta kuin etupihalta. Matalan osan ja talon väliin jäi avoin katettu osa, jossa työskentelimme pääasiassa vahojen kanssa. Näin höyryt ja hajut leijuivat heti pois.

Pihalla oli tilaa pyykkinaruille, jonne kiikutimme valmiita töitämme kuivumaan. Kuvassa yksi onnistuneimmista tekeleistäni.

Ympäristönä paikka oli siis mitä inspiroivin! Nautin värien runsaudesta ja leikkimielisestä sisustuksesta. Ison lisän viihtyvyyteen toivat myös toiset kurssilaiset, vaikka meitä olikin pieni porukka ( tai ehkäpä juuri siksi!). Terveisiä vaan grand old lady-M:lle, opiskelija-E:lle ja parina päivänä mukanamme ahkeroineelle P:lle - oli ilo opiskella kanssanne! Maltoimme sentään tehdä batikkiakin, vaikka ruokailuhetket venyivätkin ja nauru raikui!!!- Oman jännittävän osansa kurssille toi muutaman kymmenen kilometrin päässä muhinut "ruutitynnyri" Vihtavuori! Jos siellä olisi pamahtanut niin olisimme taatusti kuulleet sen omin korvin... Muuten elimme "keskellä-ei-mitään" nautinnollista mediapaastoa, emmekä edes kaivanneet mitään ulkopuolisia ärsykkeitä!  (No, ehkä vähän sitä aamulehteä aamupalalla...)

Taiteilija Sirpa Hasa asuu itse toisella entisellä kyläkoululla, josta on ollut esittelyjä ainakin Avotakassa v. 2011 ja Kodin Pellervossa vissiin samana vuonna.