Parsittu lempisukan kantapäätä...
ja äidin räsymattoa... On muuten aikas viheliäistä hommaa tämä viimeinen :P On vaan niin nätit keittiön matot ja vieläpä mun aikanaan kutomat, ettei raaskittu saksia kahtia ja tehdä pikkupätkiä isosta matosta. Se on sitten viimenen vaihtoehto. Koko ajan kävikin mielessä uusien mattojen kutominen...loimikin olisi jo valmiina...ja paljon kuteita! Mistä inspis???
Hesan matkan ykköskohteessa, Kulttuurien museon "Paikka paikan päällä"- näyttelyssä oli sivuttu tätä teemaa: niin kauan paikataan ja parsitaan, kun vähänkin kannattaa. Vaan liekö tämä periaate hallussa monellakaan...
Se "paikka" oli kiva pikku näyttely. Vanhat tekstiilit ovat jotenkin niin hellyttäviä.
VastaaPoistaPaikkaus on järkevää, vaikka baatii aina motivaatiota. samoin maton kutominenkin. Miunlla on myös loimi kangaspuissa mutta kutominen ei oikein nappaa...
VastaaPoista