Veljeni appiukkoa jäävät kaipaamaan vaimo, viisi lasta ja yhdeksän lastenlasta sekä lukuisa joukko sukulaisia ja meitä ystäviä. Sellaista tämä elämä on...
Käsityörintamalla päätin kokeilla Melonin taannoin blogini kommenteissa mainostamaa afrikkalaisen kukka-mallin virkkaamista ja - kuis muutenkaan - jäin siihen koukkuun kii!!! Googlaamalla saa mitä upeampia kuvia mallista ja ne väriyhdistelmät, ahhh! Mulla ei ollut oikein mieluista lankaa varastossa, mutta otin kuitenkin alkuharjoitukseen vanhoja Tennessee-lankoja. Sain kuin sainkin melko mukavia kukkia aikaan ja yllättäen tykästyin tennesseen kirkkaisiin sävyihin:
(voi tätä kameraani...) yhdistin osan jo toisiinsa, katsotaan nyt mitä siitä syntyy... peitoksi lanka on liian painavaa, kait...
Ohje löytyy suomeksi Käspaikka-sivulta ja niitä ideakuvia "crochet african flower"-linkin alta. Siellä näkyy väritkin niin kauniisti! Kaipa pitää ryhtyä säästämään kunnon kameraan... :D
Nuo on NIIN kauniita. Viime kesänä virkkasin noita ja jäin koukkuun. En vaan ole tehnyt niistä mitään... Niitä ei ole kauheanpaljoa. Ehkä niistä sais tyynyn...
VastaaPoistaPitää vielä lisätä tuohon , että miksi usein tuntuu siltä että ilo ja suru kulkee käsikädessä. Ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen juuri tuollaisesta kuin veljesi perheen tapahtumat.
VastaaPoistaElämä on..sellaista se juurikin on.
VastaaPoistaNuo "neliöt " on hienoja. Itse opin juuri mummun neliön virkkauksen ja olen niissä ollut koukussa, oletusarvio kun on itsellä ollut etten opi koskaan virkkaamaan. Noitakin olisi kiva oppia.
Niinhän se on, ilo ja suru lyö kättä toisilleen, Miten jaksaisikaan jos olisi pelkkää surua.
VastaaPoistakauniita nuo neliöt ja kivoja värejä niissä!
Ihania Afrikan kukkia saitkin aikaan!
VastaaPoistaItse katsoin parhaimmaksi yhdistää palat sitä mukaa,kun valmistuvat.Pää on kuin pärekoppa ja huuholli niin täynnä kaikkea,että arvelin niiden muuten joutuvan "miaron tiälle" , ja sillä tapaa työ näyttää jalostuvan ,kun jotkut langat loppuu ja uusia värejä tulee mukaan.Meloni