maanantai 14. maaliskuuta 2011

Vahinko


Tämä näin. Se vahinko! Vaatinee hieman selitystä...

Kuulun kirjapiiriin, jossa muut jäsenet kahta lukuunottamatta ovat minua 15-20, jopa 30v. vanhempia! Tähän asti lukemamme kirjat ovat huidelleet jossain melko korkealla älykkyystasooni (ja kiinnostukseeni) verrattuna :D, mutta helmikuussa eteeni lankesi teos, jollaista en voinut ohittaa pelkällä lukemisella!


Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville"! Kerrassaan uskomaton nimi kirjalle, eikö vaan!! Aiheesta lyhykäisyydessään sen verran, että tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Englannin kanaalissa olevalle Guernseyn saarelle. Juoni on loistava, kieli herkullista, henkilöt mainioita - LUKEKAA!!! Suomentajana Harry Potterit kääntänyt Jaana Kapari-Jatta!

Miten tästä pääsemme sitten siihen "vahinkoon"??? Olin kirjan lukemisen aikaan kurssilla, jossa ompelimme kirjoja. Kokeilimme kankaanpainantaakin ja säästäväisenä kurssilaisena siivosin maaleja purkkien pohjista. Nappasin pöydän alta opiston materiaalivarastosta ekan kankaan ja pyyhin sillä muutaman purkin puhtaaksi. Aukaisin kankaan kuivumaan ja - hupskeikkaa! Ilmiselvä Englannin kanaalihan siinä saarineen:


eikös vaan???????? Noo, kun käyttää vilkasta mielikuvitusta niin näinhän se on!! Alitajunnassani siis oleilin ko. saarilla! Kotona ryhdyin googlaamaan tietoa ja kuvia Guernseyltä ja ryhdyin hommiin. Mustaa kirjontalankaa ja neula - summittaisesti saaren ääriviivat kirjoituivat kankaalle.


Väriä antamaan lisäsin pieniä tilkkuja, joiden päälle jatkoin etupistojen tekemistä. Olin kuvitellut mahduttavani kankaalle kaikki kanaalin saaret, joista tunnetuin lienee Jersey (siellä asui tv-etsivä Bergerac silloin muinoin!!). Mutta Guernsey muotoutui niin suureksi, etten ängennyt siihen enää muuta. Yläreunaan kirjoin saaren lipun ja nimen.


Ystävä toi juuri oikeaan aikaan kasan vanhoja kankaita, joista nappasin kehyksiin varsin heleän kukkakankaan, joka väriensä puolesta hehkuttaa saaren keväistä vehreyttä. Ompelin myös nämä kehykset etupistoin.


Lopuksi ompelin koko komeuden kirppikseltä hankittuun villasekoitepeittoon, jonka kellanvihreä väri toistaa mielestäni sitä mielenmaisemaa, jonka saaresta itselleni loin. Edelleen käytin etupistoja, myös ripustuskeppiä varten olevan kujan erottamiseen yläreunassa.


Alareunan vuosiluvun ylle tulevat vielä nimikirjaimeni.

Nyt sitten vaan ihmettelen, minne sijoitan tämän hauskan "vahinkoni"!! Lahjoittaisinko paikalliseen kirjastoon, jossa myös kirjapiirimme kokoontuu?? Yksi asia on kuitenkin varmaa: sitten kun löytyy matkarahaa suuntaan taatusti kulkuni paikkaan, jossa olen käynyt vain mielikuvituksessani :D:D TAVATAANKO GUERNSEYLLÄ???

4 kommenttia:

  1. Loistavaa mielikuvituksen ja luovuuden lentoa (jälleen kerran)!!!
    Mitä olisi maailma ilman mielikuvituksellisia (lue:lapsenmielisiä)ihmisiä!Jos iloon ja nautintoon aina tarvittaisiin paljon rahaa tai muuta luxusta ,meikäläinen olisi huomattavasti onnettomampi.Mitä "pienemmistä" aiheista riemunsa,elämänilonsa ja luovuutensa kokoaa,sitä rikkaampi ihminen oikeasti on! :) toivoopi se meloni

    VastaaPoista
  2. Minä olen myös lukenut tämän oivan kirjan. Ensin olin hieman ennakkoluuloinen, sillä koko kirja on tehty kirjeenvaihdon muotoon! Mutta niin upea opus oli. Pariin päivään ei pystynyt lukemaan mitään kirjaa!

    Ja tuo kuva on kyllä hauska- raamitkin niin englantilaiset

    VastaaPoista
  3. Oi, jokohan kanaalissa on kevät? Siltä ainakin tuntuu nyt. Olisi varmasti vierailun arvoinen paikka. (Taideteos sopisi muuten hyvin MaMa-haasteeseen ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitokset taas kommenteistanne!
    Meloni: ihan hämilläni olen... tuntuu mukavalta, kun ymmärrät lapsenmielisyyttäni :D
    Irmeli: Kirjasta teki mielestäni kiinnostavan erityisesti tuo kirjeenvaihto!
    Jokke: Piti oikein googlata tuo MaMa!! Uskaltaisikohan??? Kiitos kannustuksesta :D

    VastaaPoista