Hemmottelua!

Kun erityisesti haluan hemmotella itseäni, ryhdyn värjäämään lankoja reaktiiviväreillä mikrossa! Niin tein nytkin sateisina kesälomapäivinä. Lataan ne kuvat myöhemmin, mutta laitan tähän kuvia keväällä olleelta kansalaisopiston kurssilta. Värjäsin reaktiivivärjäyskurssilla nyt melkein pelkästään lankoja! Ja sain jopa yhdeltä kurssilaiselta tarpeettomaksi käyneen mikronkin! Olen kertonut tästä värjäysmenetelmästä jossakin aiemmassa postauksessani, en palaa yksityiskohtiin enää nyt.

Kevätnäyttelyssä oli muidenkin lankoja, mutta minun ovat ainakin nuo takimmaiset kellertävät.

Punasävyisiäkin tein, sekä nallesta että 7-veljeksestä.

Keskimmäinen turkoosisävytteinen on keränä värjätty ilottelu, joka onnistui oikein hyvin! Yleensä vyyhditän langat, mutta joskus laiskuus saa vallan ja värjään langan keränä! Sellaisen kuivuminen kestää todella kauan ja saattaa sotkeutua pahemman kerran, kun sitä käy puristelemassa kuivauksen aikana.

Back to Barcelona...

Syksyllä, palattuani Barcelonan matkalta, oli s-postissa kokeilevan käsityökurssin ohjelma. Ekana työnä piti suunnitella ja valmistaa ryijy ja kuvakudos. Ryijy "lensi" suunnitelmasta toteutukseen alta aikayksikön - idea oli muhinut jo ennen tehtävän saamistakin. Siitä myöhemmin. Sen verran kerron, että Barcelona ja etenkin Välimeri innoittivat suuresti...


Kuvakudos antoi odottaa itseään syksyn loppupuolelle, pimeimpään kauteen. Valitsin muutenkin "loistavat" edellytykset tekemiselle: pellavalankaa, pellavaloimen, n. 22x40 cm kehyksen (vanhan kanavatyön kehys) ja aiheeksi Gaudin inspiroiman mosaiikkikuvion. JA HUHHUH!

Niskat kyyryssä, nenä työssä kiinni, silmät sekaisin - rakennuslampun valossa pujottelin vuoden vaihteessa SUURItöisen kuvakudokseni valmiiksi. Pelkäsin loimen katkeamista, olinhan innoissani laittanut kertaamatonta pellavaa, hah loimeksi! Onni oli myötä, eikä käynyt kuinkaan!

Jäätelötikulla poimin viriön ja kudoin sormioilla ja neuloilla. Värejä oli toisinaan yhtäaikaa yli kymmenenkin. Kudoin nurja puoli päällä. Alla oli vapaalla kädellä piirtämäni malli antamassa osviittaa.

Alkuun ja loppuun virkkasin poikittain pellavasta ketjun, joka tukee työtä ennen solmuja.

TÄTTÄDÄDÄÄ! Juhlahetki! Työ saatu valmiiksi, muttei vielä irrotettu kudontakehyksestään.

Ja nyt viimeisteltynä! Barcelonaan mennään jälleen muistoissa: Sagrada Familia-katedraalin tornejahan siinä! Gaudimaisesti "mosaiikkisina", toisin kuin alkuperäisessä. Kiinnitin työn (kirppis-)tyynyliinaan, jossa luki IKEA ja 100% silk. Tosi paha laatu ommella, mutta jotakuinkin tornit siihen suoraan sain! Harmaansinisellä puuvillalangalla varsipistoin kursin vielä lisäkehykset torneille. Siis tyyny, eikä seinävaate tällä kertaa. Tuleehan sitä ihasteltua noinkin, sohvan selustalla!

Katsoin koiraa karvoihin ja se oli menoa!

Nii-i, menin sitten ostamaan koiran!

Tietävimmät tunnistavat rodun: coton de tulear. Ainoita rotuja, joka ei allergisoi tällaista superherkkääkään. Oikeastaan pelastin tämän 1v. 8kk-ikäisen poitsulin kerrostalosta Tampereelta maalle uudenlaiseen elinympäristöön. Aamulehdessä oli ilmoitus huhtikuun alussa pitovaikeuksien vuoksi myytävästä hepusta ja aika lailla ex tempore tartuin tilaisuuteen. Suosikkirotujani ovat aina olleet leonbergin koira ja bernin paimenkoira, muttei niihin ollut mahdollisuutta. Cottoni mulla on ollut kerran viikon hoidossa ja tiesin siitä rodusta jotakin. Mukaan "katsastusreissulle" sain ystäväni tyttären, joka opiskelee eläinlääkäriksi ja tietää muutenkin koirista paljon. Minulla ei omaa koiraa ole ennen ollut. Joten elämäni mullistui aika tavalla kahdessa viikossa, jonka ehdin asiaa miettiä ekasta ilmoituksesta koiran kotiutumiseen!

Tämä kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat koirastani! Oikea vauhtiveikko, rekisterinimeltään Quickman!!! Koiran kutsumanimen vaihdoin ja se on nyt Potti. En halunnut sille ihmisen nimeä, mutta aika ristiriitaisen vastaanoton uusi nimi on saanut, hehheh! Potti on nyt kuitenkin Potti-poika ja sillä selvä!

Oli tietysti riski ostaa "käytetty" koira, mutta asiantuntijani kannusti ja rohkaisi nähtyään koiran - ja ennen kaikkea sen entisen elinympäristön..... tyhjän, kalsean, virikkeettömän kerrostalokodin... en olisi voinut jättää koiraa sinne nähtyäni sen... - No, muutos olikin varmasti aikamoinen kulttuurishokki Potille!!! Se ei ole vieläkään saanut tarpeekseen lankakeristä, villasukista, kangaspusseista jne.....huhhuh!!!!! Puhumattakaan nurmikosta, uimarannasta, pallopeleistä, rantapöheiköistä, puutarhahommista ja lukemattomista rapsutteluista, joita vanhempani jakelevat ansiokkaasti aina kun vien Potin heille! Äidille se onkin varsinainen terapiakoira!

Kouluttamista siinä toki on, Potti ei ollut saanut pentunakaan minkäänlaista ohjausta. Huiman nopeasti se kuitenkin on näinä kahtena kk:na oppinut niitä asioita, joita minä maallikkona olen sen päähän osannut takoa! Tärkein on samanlainen unirytmi kanssani, hahhah! Sen se oppi kolmantena yönä!!!

Potti on aina siellä, missä emäntäkin! Kuten tässä tomaattien istutuksessa, hihhih! Kaikki tyhjät maitopurkit piti tietenkin tarkistaa taimien jäljiltä, juu! Tomaatit päätyivät kaikki kasvihuoneeseen asti, toisin kuin pari samettiruusun tainta... ja muutama ahkeraliisan alku... mitäs mokomat olivat tyrkyllä Potti-pojan kulkureitillä....!

Siellä koiralla koti, missä koira kolme yötä

Meillä on tällainen ollut nyt 67 yötä, joten tämä ON sen koti!!!!!!!!!

Flunssa kaatoi sittenkin

Tällä kertaa blogihiljaisuus on johtunut flunssasta, joka kertakaikkiaan kaatoi minut petiin ja potemaan kahdeksi viikoksi, huh! En muistakaan, milloin olisin sairastanut kunnon flunssaa - en ainakaan 5 vuoteen, en edes nuha-köhätautia. No, ei nytkään kuume noussut, mutta olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä. Mitään en ole jaksanut tehdä, kaupassakäyntikin (autolla vielä) otti lujille... Olen vaan juonut, juonut ja juonut ja levännyt jokaisen mahdollisen hetken. Onneksi kirjastosta löytyi pari mukavaa kirjaa, joita edes hiukan olen jaksanut plarata, mutta kaikki muu - käsityötkin! - on ollut katkolla.

Kuvaan nappasin syksyisen tuubikauluritekeleen, jonka kudoin veljentyttö nuoremmalle Novitan Usva-langasta. Mallineuleena käytin uudehkon Novita-lehden miesten kauluria, josta otin vain yhden mallineuleen tähän työhön.

Tuubista tuli hyvä ja mieleinen - tosin tämä oli kakkosversio ko. langasta: eka malli ei ollutkaan tytölle mieleinen ja purin sen (vaikka tyttöä kauhistuttikin!). Mieluiten tein uuden ja sellaisen, jota neiti pitää! Ihastuin tuohon helpohkoon mallineuleeseen niin, että kudoin itsellenikin samalla mallilla, eri langasta tosin.

Vieläkään en ole täysin kuntoutunut, en edes uusia valokuvia jaksa koneelle siirtää, mutta eiköhän tässä pian päästä päivittämään tämän vuoden puolella syntyneitä käsitöitä. Pysykää te terveinä!

Kanavatöiden renessanssi

Joulun markkinoille sain aikaiseksi vihdoin jotakin vanhoista kanavatöistä. Olen niitä keräillyt kirppiksiltä pilkkahintaan, purkanut kehyksistä ja pessyt. Kauan pohdittuani uusiokäyttöä en keksinyt muuta kuin kassit.

Kukkien lisäksi muutamissa tauluissa kuvattiin mökkejä...

...ja kesäisiä maisemia.

Kiinnitin kuvat kasseihin joko vinonauhalla tai sitten käänsin kuvan reunan nurjalle, jos se oli mahdollista. Useimmissa töissä pistot olivat melkein reunoihin asti, jolloin kääntäminen oli hankalaa. Silloin ompelin päälle nauhaa.

Yksittäiset ruusukuvat jätin odottamaan toista inspiraatiota; haluaisin niistä jonkin isomman työn itselleni... ehkäpä sen ruusumaton sängyn viereen!

Jos taas yrittäis...

Täällä päässä (oikein kirjaimellisesti "päässä") on jotenkin tökkinyt kirjoittaminen, vaikka se on yksi mieluisimmista harrastuksistani. Koetan nyt ottaa uuden alun ennen kuin vuosi ihan karkaa käsistä! - Kuva tammikuun alusta, kun poikkesin työasioissa Mansessa (= Tamperecityssä) ja seuraavana päivänä olleen synttärini johdosta hemmottelin itseäni Stockalla englantilaisella neulelehdellä ja pehmiksellä! Sallittakoon, kun käyn kaupungissa max. 3 kertaa vuodessa ostoksilla, vaikkei välimatkaa ole 40 kilometriä enempää!

Käsitöitä olen tehnyt ahkerasti. Tässä valmistumassa pellavainen kuvakudos, kokeilevan käsityökurssin tehtävä, josta myöhemmin lisää. Tammikuun alun pimeillä turvauduin päivälläkin rakennusvaloon kun tihrustaa sai jo muutenkin ohuen loimen ja yhtä ohuen kuteen takia. Tyyny helpotti kuteen pujottelua kun se nosti alustaa hieman yläviistoon. Nyt työ on valmis ja luovutettu arvioitavaksi (no ei niistä mitään numeroita saada tokikaan!).

Nyt menossa on tietenkin usea "olympianeule" ihan vaan ajankuluksi. Helpompi on jännittää kutimien kanssa hiihtoja, etenkin kun olen siinä (jännittämisessä) huippuluokkaa...heh! Huvi ja hyöty!