Säilytin

Kokeilevassa käsityössä, jonka aloitin vuosi sitten, tehtiin viime keväänä säilytin. Oli täysin omassa vallassa päättää, mille sen säilyttimen tekee (silmälaseille, kengille, neuloille, puikoille, ompelukoneelle jne.). Aluksi perehdyimme kankaankuviointiin. Mulla oli varastossa tämä ilmeisesti halloween-verho, jonka eurolla kirppikseltä ostin. Iso ja paksuhko puuvilla, jonka toinen puoli oli yksivärinen.

Painoin siihen ärhäkällä sinisellä epämääräisiä kuvioita...(tässä vaiheessa ei ollut mitään suunnitelmaa vielä tulevasta...)

Hommaan kuului myös konekirjonnan harjoitteleminen. Nyt alkoi olla jo jonkinlaista ideanpoikasta...

Ompelin pieniä tilkkuja konekirjonnalla kiinni. Niiden tarkoitus on esittää höyheniä!

Kolmas vaatimus oli upotettu vetoketju! Se on tuossa keskivaiheilla työn takapuolella.

Siellä sisäpuolella lymyävät ne kaikki hämpitkin :D Onneksi en ole hämähäkkikammoinen!

Menin sitten muoti-ilmiön mukana ja valitsin pöllön aiheeksi!

Pöllön, jonka tarkoitus on SÄILYTTÄÄ yöpaitaani, heh! Samallahan tämä on pirteä tyyny, pehmolelu, unikaveri - monipuolinen säilytin siis! Eikä toistaiseksi ainakaan ole huhuillut öiseen aikaan...!

Barcelonan tuliaiset

Yritin kovasti otta selvää aidoista katalonialaisista käsitöistä ennen matkaa, muttei tietoa tuntunut löytyvän mistään. Paikallisissa kaupoissakin oli vain Barca-jalkapallojoukkueen matskua, Gaudin innoittamaa tavaraa läjäpäin ja I love B.- kasseja. Ikuisena peltilootafanina sorruin tähän Sagrada Familia-kirkon torneja esittävään keksirasiaan. Suomalaisiin kekseihin tottuneena sisältö ei hurmannut, mutta lootahan se oli pääasia!

Toisen peltilaatikon bongasin pikkukaupungin sekatavarakaupasta - keksejä täynnä sekin! Kuvitus päällä esittää katalonialaista maaseutuelämää joskus muinoin.

Kummipojalle toin tämän tuikean härän, joka olikin ainoa siitä lajista muistuttanut esine reissussa. Onkohan härkätaistelu enemmän Madridin seudun asia vai millä alueella... Tämän sisältämä suklaa oli... hmh no, ei vetänyt vertoja fazerilaisille, heh!

Jättimäinen El Corte Ingles-tavaratalo imaisi meidät kadulta 9-kerroksiseen mammonaansa. Kuin ihmeen kaupalla osuin käsityötarvikeosastolle! Sorruin batiikkipvl-lankaan...kirjontalankoja olisi pitänyt älytä ostaa enemmän 60 centin hintaan... Nuo koristesakset...

...hurmasivat viehkeydellään vaikka tuskin ovat espanjalaiset!

Bambuisia "lyhytkasvuisia" sukkapuikkoja saa tietysti meiltäkin, mutta ... tulihan nyt ostettua!

Osasto itsessään näytti ihan samanlaiselta kuin muuallakin maailmassa!

Pikkukaupungin "lyhyttavaraliikkeestä" löysin lähtöpäivän aamuna lisää "pakollisia" matkamuistoja! Vasen lankaa soijaa, muut mikrokuitua. Euron kerä ja katalonialaistuotteita!

Matkakäsityö nro 3. oli virkkaus. Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa, suorakaidehuiviksi yksinkertaisella mallilla muotoutumassa.

Lopuksi esittelen aseeni taistelussa Barcelonan taskuvarkaita vastaan :D Korjasin isoista miesten paidoista matkavaatteet meille molemmille siten, että ompelin vetoketjulliset povitaskut sisäpuolelle samaan kohtaan kuin taskut olivat etupuolella. Lisäksi paidat olivat niin reilut, että pään ja olan yli heitetyt käsilaukut piiloutuivat hyvin paidan sisään. Meillä oli tietenkin onnea, kun mitään ikävää ei tapahtunut. Muutama päivä ennen reissuamme Foxilla esitetty taskuvarasohjelma vaan inspiroi suojautumaan ehkä liioitellusti :D

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättynee jatkokertomukseni minua niin kovin innoittaneesta matkakohteesta! Grazias niille, jotka jaksoivat kulkea mukana :D Jatkamme muilla aiheilla (onneksi!) seuraavassa lähetyksessä!

Vielä kerran: Barcelonassa, osa 3.

Haluan vielä palata Espanjan matkaan ja esitellä etenkin kauniita näkymiä eri puolilta käyntikohteitamme. Olihan se kulttuuri melkoisen vanha verrattuna omaan maahamme. Tämä ikkuna kuului pikkukaupungin kaupungintaloon.

Eräässä porttikongissa seisoivat nämä herrat - edelleen pikkukaupungissa (Canet de Mar).

Ikkunaristikoita oli joka makuun; ihania kaikki!

Jalkakäytävät sen sijaan olivat aika kapeita! Hyvä kun mahduin tästä perässä vedettävän matkalaukkuni kanssa! Serkkuni näyttää mallia.

Tulomatkalla linja-autossa hotelliin seisoi tällainen eräässä liikenneympyrässä! Olisikohan tässä pikkupaikassa kilpailtu jousiammunnat olympialaisissa 1992???

Turistibussikierroksella Barcelonassa kuvaan tallentui kaunis patsaskin...

siitä läheltä olisi päässyt köysiradalla läheiselle Montjuic-vuorelle...

Olympialaiset pidettiin mm. tällä stadionilla

jonne olisi voinut lähteä kierroksellekin. Miten mahtoivat suomalaiset menestyä silloin 1992...

Hukkasin kuvan taiteilijan jonnekin matkamuistojen joukkoon... julkaisen sen nyt kuitenkin kaikessa värikkyydessään!

Tämä on joka tapauksessa Roy Lichensteinin jättiläisrapu sataman liepeillä.

Hurmaavaa seinätaidetta - ja sitä riitti!

Pikkukaupungin katukiveystä!

Matkakäsityö nro 2: perussukkaa Ilun Handun ohuttakin ohuemmasta villasta, messuostos viime vuodelta. Sukkaa tuli kudottua bussimatkoilla plus junissa (mikäli sai istumapaikan...). Puikot nro 2, sukat kesken edelleen!

Barcelonassa osa 2.

Annoin yhdelle mikrossa värjäämälleni nallekerälle nimen "Välimerellinen porkkanasalaatti" aavistamatta yhtään, että muutaman viikon kuluttua todella istun Välimeren rannalla! Pakkohan langasta kudotut sukat oli ottaa mukaan ja kuvata paikan päällä! Asuinkaupunkimme Canet de Marin hiekkaranta oli upea ja onnekseni meren aallotkin soivat minulle yhden uinti(=kellunta)kerran lähtöpäivän aamuna. Muina päivinä loiske oli melkoinen -"quite a sea", sanoi hotellimme omistajakin.

Rannalta meni merelle päin onneksi paksu köysi, josta saattoi pitää kiinni ja kellua sen varassa. Ranta nimittäin syveni ällistyttävän nopeasti. Tai mistäs minä sisämaan asukkaana merten syvenemiset tiedän...

Itse cityyn tutustuimme mm. Barcelona bus turist-kierroksella. 26 euron päivälipulla sai matkata koko päivän jopa kolmea eri reittiä ympäri kaupunkia. Reitti kesti kokonaisuudessaa n. 2 t. Pysäkkejä yhdellä reitillä oli n. 15-20. Niillä sai jäädä pois jos halutti ja tutustua tarkemmin ko. kohteeseen ja nousta taas samalta pysäkiltä bussiin kun halusi jatkaa kierrosta. Busseja kulki 5-10 min. välein. Me, kuten useimmat muutkin istuimme mieluiten bussin katolla.

Jos sadekuuro iski, katolle hinautui muovinen suojus. Sekin tuli siis koettua! Ostimme kiertoajeluliput jo Canet de Marin rautatieasemalta ja saimme junaliput kaupunkiin samaan hintaan, mikä oli ihan kätevää kun junamatkaa oli kuitenkin n.40 km.

Yritin bongailla kaupungissa kaikkea arkkitehti Antoni Gaudiin liittyvää ja tämä Casa Mila`eli La Pedrerana tunnetumpi rakennus oli yksi suosikeistani!

Talon parvekkeet ovat jotain ihan uskomatonta!!! Romutaidetta melkein!

Kaupungin maamerkin kuvasin jo bussimatkalla lentokentältä hotelliin. Koko kaupungin silhuetin ylle kohoavaa mammuttia ei voinut olla huomaamatta...

Tässä turistibussin katolta: Sagrada Familia-temppeli.

Sanat eivät pysty kuvaamaan tätä "ikuista" rakennusprojektia, jo yli sata vuotta rakenteilla ollutta taideteosta!

Tällä kertaa tutustuimme kirkkoon vain bussin katolta - tunnin jonottaminen 30 asteen helteessä minun polvillani ei oikein houkutellut... hävettää tunnustaa, mutta näin me valitsimme. Ehkäpä ensi kerralla... sillä pakko myöntää, että toiveissa on uusia matka joskus!!!

Park Guelliin sentään kipusimme helteestä huolimatta! Tätä kaakelipuistoa en olisi jättänyt väliin  mistään hinnasta!

Riemunkirjavaa...

...koko huikaiseva puisto täynnä! Oli palmuja, oli kuuma, oli ihmisiä!

Se kuuluisa lisko! Luonnossa paljon pienempi kuin kuvissa!

Olisihan kaupungissa ollut Joan Miron museokin... ja Picasson... ja yhdessä pikkukaupungissa Salvador Dalin... Mutta kun kaikkea ei kerkeä/jaksa/viitsi... Valitsimme minulle tärkeimmän eli Gaudin, kiitos siitä serkulleni!

Mainitsinkin kai jo kuljettaneeni mukanani 3 käsityötä! Tätä silkkivillaista huivia kudoin lentokoneessa ja hotellin parvekkeella. Malli on "Ruisrouhe" Ullaneuleen sivuilta. Lankana Wetterhoffin Sivilla, ostettu joskus muinoin! Muista käsitöistäni seuraavissa lähetyksissä...

Terveisiä Barcelonasta!

Se olin siis minä itse, joka lähdin synttäreitään viettäneen serkkuni kanssa hänen lahjamatkalleen Barcelonaan! Kirjoitin hänen synttäriyllätyksestään pari juttua sitten, mutten viitsinyt paljastaa siinä vielä teille, että se matkakaveri olenkin minä! Serkulleni asia paljastui siellä juhlissa, salassa asiaa pidettiin reilu viikko. Matka tuli siis nopealla varoitusajalla - kaksi viikkoa matkan varaamisesta!

Serkulleni tärkeää oli päästä meren rannalle, muttei millekään löhölomalle. Hänen tyttärensä, minun kummilapseni, varasi paikan pikkuruisesta hotellista Canet de Marin kaupungista 40 km:n päässä Barcelonasta. Meri näkyi parvekkeelta ja ranta oli siisti. Emme loikoilleet rannalla kuin hetkittäin uimisreissujen lomassa. Tosin Välimeren tyrskyt olivat useina päivinä kuvan luokkaa - silloin minua ei saanut sinne edes kahlaamaan, olenhan uimari , en sukeltaja!

Olimme matkalla 6 päivää torstaista tiistaihin. Lauantain ja maanantain kulutimme itse cityssä, muun ajan kiersimme pikkukaupunkia, olimme rannalla ja loikoilimme hotellissa, kuten minä tässä kuvassa käsityöni (yhden niistä kolmesta, heh!) kanssa minikokoisella parvekkeellamme.

Matka Barcelonaan kesti paikallisjunalla 55 min. ja oli ehdottoman kätevä kulkuneuvo! Asema oli 300 metrin päässä hotellista, samaten bussipysäkki. Palaan matkaamme varmasti vielä monta kertaa (koettakaa kestää!!!), sillä etenkin upeat arkkitehti Antonio Gaudin työt koskettivat minua monelta kantilta. Niistä myöhemmin kunhan tästä matkaväsymyksestäni selviän!