Kasvatuslaatikko

Hohhoijaa, mikä sanahirviö, etenkin kun aattelee ammattiani: taimien kasvattaja, muttei puutarha-alan vaan ihmistaimien...Noo, hiekkalaatikolta näyttää ja sehän sopisi pikkulapsillekin! Mutta kyllä tämä nyt on ihan niitä kasvitaimia varten!

Perusajatuksena oli säästää selkääni ja erityisesti polviani, sillä kasvimaalla kyykkiminen ei ole herkuimpia kesäpuuhia... Ja kun olin katsellut riittävästi strömpsöötä ja puutarhakeskiviikkoja sun muita niin alkoi aatos itää! Kasvatuspaikka korkealle maan pinnasta! Aluksi idättelin kohopenkki-ideaa. Olisin kaivanut (niin varmaan...) muutamaa metriä syvän kuopan, jonka olisin täyttänyt risuilla, sanomalehdillä, kompostilla jne. Päälle olisi tullut puhdasta multaa niin paljon, ettei olisi tarvinnut kontata kitkettäessä. Voi olla että sellainenkin joskus vielä syntyy?! Nyt syntyi kasvatuslaatikko ja IHAN OMIN KÄSIN!!! (sen kyllä huomaa irvistävistä liitoksista, mutta ihan on tekijänsä näköinen :D)

Ja kun minusta on kysymys, niin materiaali on kierrätettyä! Vanhat laiturin lankut ne siinä! Yhden illan kiskoin niitä sorkkaraudalla irti pohjapuista ja toisen illan kasasin uutta lootaa! Tein vain kehikon, en pohjaa ollenkaan, niin oli helpompi homma. Pohjaksi laitoin vanhoja tiiliä kauttaaltaan. Sitten jotakin isoa jätepahvia ja kehikko siihen.

Tässä onkin jo juurimatto paikoillaan ja muutama kymmenen litraa multaa, turvetta ja kanankakkaa. Istutin pari kesäkurpitsan tainta keskelle lootaa ja pitkän pohdinnan jälkeen "vain" kesäkukkia ympärille. Sillä sain puolihalvauksen eräänä yönä ajateltuani vanhojen lautojen historiaa: jospa niissä onkin jotakin myrkkymaalia, jota irtoaa syötäviin kasveihin... En ottanut riskiä, vaan annoin kukille tänä kesänä tuon paikan. Juteltuani useiden itseäni tietävämpien kanssa, olen kuullut rauhoittavia viestejä: "kyllä ne kuule on jo haihtunu ne myrkyt" ja "kyllä tuo juurimatto sen verran suojaa". No, ensi vuonna sitten!

Sitä paitsi tässä on oikeastaan kaikkein eka projekti: trukkilavasta kasvatuslaatikko! Purinkin jo kaksi lavaa, mutta sitten kohtasin laiturinjäännökset ja tartuin ensin niihin!

Sopiva kehikko jo odottelee uutta inspiraatiota! Tästä ei vaan tule niin kestävää, kuin edellisestä - sanoivat perheen miehet (tietääkö ne aina kaiken...) - joten voi olla, että tähänkin lisätään laiturinkappaleita, joita juuri viikonloppuna sain lisää!!! Kas kun satuin astumaan yhden laiturinosan purkukuntoon... joskus on tästä elopainosta jotakin hyötyäkin... hehheh! (ei kai sillä ole merkitystä, että oli vain ajan kysymys, milloin loputkin vanhasta laiturista on uudistettava...minä vaan satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan - jos nyt omia projektejani ajattelen!!! Laiturin urakoineet miehet taitavat olla eri mieltä...) 

Kohtalollako sormensa pelissä?

Voivatko lankakerät rakastua??? Mielikuvituksekkaana ihmisenä tietenkin kuvittelen niin, sillä nämä kaksi -mielestäni niin erilaista - kerää kohtasivat toisensa kevään korvalla sohvallani. Siinä lojui lankoja yhdestä jos toisestakin projektista. Yks kaks huomasin tämän parin vierekkäin. Katsoin toisenkin kerran... jaa, miksikäs ei... että nuoko sopisivat yhteen??? Outo värivalinta minulle, mutta lähdin kokeilemaan!

Malliksi valikoitui ennenkin kokeilemani ohje Sanna Vatasen Ekolankamallikirjasta. Suunnittelin tekeväni käsityöpussukan; vuori, vetoketju yläreunaan jne. MUTTA...

Ystävätär puuttui tässä vaiheessa peliin: "Kassi siitä on tehtävä, se on niin ihana, ettei sitä voi piilottaa vain käsitöille!" Jaahas...eipä kai sananvaltaa tässäkään asiassa...

Niin että tässäpä se sitten! Sankoja etsiskelin kauan, kunnes muistin taannoin hamstraamani kirppiskassin. Irrotin siitä rottinkiset sangat ja ne sopivat loistavasti tähän.

Vuoritin mustalla. Sekin onnistui yhden kardinaalimokan jälkeen...noo, oppirahoja kai maksellaan kaiken ikää :D

En voi kuin ihmetellä, miten hyvin PuroBatik-sävy kelta-violetti-lime jne sopii grafiitinharmaan 7-veljeksen kanssa!!! En kai ikinä olisi itse hoksannut kokeilla... Sama pesulämpökin, ettei sikäli huolta.

Aloitin jo toisen samantyyppisen vaaleammasta Batikista ja toisenvärisestä 7-veljeksestä, mutta siitä myöhemmin! - Niin, ja minä olen edelleen sitä käsityöpussukkaa vailla... etsinnässä astetta "yhteensopimattomat" värit, ettei taas tule kassikomentoa...hihhih!

Puutarhalauantai

Tällaiselta näytti vanhempieni olohuoneessa aamulla...

...siellä lämpötila nousee toisinaan yli 40 asteen, joten käytin sitä esikasvatushuoneena! Kiitos äidille kasteluavusta ja kärsivällisyydestä tuon viidakon keskellä!

Tästä kaikki alkoi maaliskuussa... kylvin "sen sataa sorttia", kun innostuin liikaa... pääasiassa siis tomaatteja...

Huhtikuun lopulla vietin aikaani saunan pesuhuoneessa koulimassa kymmeniä taimivauvojani...

Ystävät ja sukulaiset valjastettiin säästämään maitopurkkeja...

Taimikuolleisuus oli hurja... mutta ONNEKSI sain tänään kasvihuoneeseen kuitenkin mahtavan määrän urheita tomaatintaimia hoidostani (tai sen puutteesta..) huolimatta!!!

Viime vuodesta viisastuneena merkkasin heti taimet pyykkipojilla ja istutin kirsikkatomaatit suoraan amppeleihin.

Tomaatinkasvattaja senior, evp, oli ystävällisesti kääntänyt maata valmiiksi ja lannoittanut kanankakalla, joten pääsin heti urakoimaan, kun saimme kannettua taimet kasvihuoneeseen. Hikeä valui 40 asteen "viileydessä" kiitettävästi ja selkää pakotti kurja asento. Kerran poikkesin uimassa ja pariin otteeseen juomassa, jotta jaksoin kykkiä kaikki 35 tainta maahan! Amppeleissa oli valmiina 8 tainta, sen kun vaan kiikutti orsille roikkumaan! Nyt on pikkuisen hyvä olo, kun tuo hikisin uurastus on tehty!

Vaikka isäni on jättänyt tomaattipuuhat suosiolla minulle, ei mikään estä häntä viljelemästä varhaisperunaa! Näin komeasti nousee vartta vanhasta saavista ( eräs tytärlapsi jätti sen jäätymään talveksi ja löysi pohjattomana keväällä.......), jonka isä upotti puoliksi kasvihuoneen multiin!

Varmasti parin viikon sisällä saadaan ekat maistiaiset! (kas kummaa, löytyi toinenkin pohjasta rikki mennyt saavi...hmph...EN TUNNUSTA...)

Tosin ei ulkosallakaan paljoa jäljessä olla! Takana maa-artisokkaa, joka tunkee itseään perunan reviirille...

Erikoisuutena kasvihuoneessa komeilee ostamani mansikka-amppeli, jonka roikkuvia sivuversoja yritän juurruttaa naapuriamppeleihin... ei se ota, jos ei annakaan- eli kokeillaan!

Palatakseni tuohon otsikkoon: extralempparipuutarhaohjelmani tv:ssä on Trädgårdsonsdag, Puutarhakeskiviikko yle fem 20.30 (tietenkin keskiviikkona!), kiitos ihanien juontajien ja rennon otteen! Sieltä vinkkasin isällekin tuon "perunat saavissa"- idean!!!

Niin, että runsasta satoa odotellaan! Ja varmasti täälläkin siitä raportoidaan, toiveistanne huolimatta :D

ONNITTELUT KAIKILLE KOULUNSA PÄÄTTÄNEILLE - ERITOTEN SERKUNTYTTÖ-M:LLE YLIOPPILASLAKIN SAAVUTTAMISESTA!!!

Kassin uusi ilme

Löysin varastosta äidin vanhan kesäkassin. 1980-luvulta muistaakseni, paljon käytetty, mutta ehjä, narusta valmistettu.

Kieputin sankojen yläosiin tiukasti vaaleankeltaista tennessee-lankaa, jolla sain lievät narunpurkaumat kuriin.

Sisälle ompelin vuorin, jollaista kassissa ei ennen ollutkaan. Silmäni osuivat vanhaan kirppupöytäliinaan, jonka värit ilmentävät hyvin kesän alkua. Ompelin reunan käsin kiinni kassin ulkoreunaan.

En viitsinyt väkästää vuoriin taskua, mutta ompelin sellaisen irtonaisena! Vetoketju yläreunaan ja pitkä nyöri, josta taskun saa kiinni sankoihin. Nyöristä sen saa helposti kiskaistua laukun uumenista ja sinne saa hyvin säilöttyä esim. avaimet tai kännykän. Pitkät sangat ovat kiva yksityiskohta. Ja nyt sitten nokka kohti kesäkuuta!

Toukokuu on...

... parasta aikaa kerätä talteen vitamiineja talven varalle. Minä suosin nokkosta, jos joku ei vielä ole sitä huomannut :D

Säilöttävät huuhtelen ja kuivaan paperin päällä (kylmässä) saunassa lauteilla; tuoreet kiehautan ja silppuan ruokaan...

kyllä tuore nokkonen on aina mahtavaa ruokaa talven jälkeen! Eilen hemmottelin veljen perhettä nokkosletuilla - jopa miesväki tykkäsi! No... paistoin ne voissa... :D

Vuosikymmenen (-sadan???) löytö

Vai mitä sanotte tästä ostoksesta, jossa on kangasta 8.2 metriä (kuvassa kaksinkerroin)...

leveyttä 125cm...

värit niin heleät ja kesäiset ja materiaali...

100% SILKKIÄ!!!!!!! Ja hyvin laadukasta sellaista, sanoi myyjäsetä...

Mitäkö maksoin??? Uskotteko jos sanon, että n.80 c/metri... siis 0.8 EUROA METRILTÄ :D Koko 8 metrin pala 6 euroa!!! KUUSI EUROA!

MITÄ???MISSÄ???MILLOIN???
Viime viikolla Kangastus-tukkuliike Kangasalla ilmoitti varaston tyhjennysmyynnistä muutaman päivän ajan. Onneksi osuin paikkakunnalle muissa asioissa ja poikkesin :D Myymälän takaosassa oli isot korit palakankaita a`6e. Bongasin HETI aneemisten verhopalojen joukosta jotakin värikästä. Ja sitähän riitti ja riitti, mutta vein sen kassalle kysyäkseni onko sekin todella 6 euron pala. Tunnistin sen heti silkiksi, mutta epäilin tietojani... Myyjäsetä ihmetteli löytöäni ja katsoi minua tiukasti silmiin:" Tämä on kuule laadukasta silkkiä!" Nyökkäsin leveästi hymyillen :D Setä löi ostokseni kassaan ja sanoi arvelevansa palassa olevan n. 3 metriä kangasta. (!!!!!) Maksoin ja aloimme suoria epämääräistä myttykasaa suoremmaksi JOLLOIN myyjäsedän ilme valahti :D "Ohoh minkä löydön olet tehnytkään... mitäs jos annan sulle euron takaisin ja sinä annat puolet kankaasta takaisin..."

 Kilttinä tyttönä katsoin hiukan alistuneena myyjäsetää, mutta en LIIAN kilttinä! Joku toinenkin myyjä siinä kävi ihmettelemässä upeaa kangasta! Ja päättäväisesti tungin ostoksen kassiini myyjäsedän mutistessa, että täytyypä tarkastaa vielä ne palalaarien kankaat uudelleen...:D Toivotti vielä uudelleen tervetulleeksi loppuviikolla ostamaan uusia silkkejä - ihan huumorimyyjä siis!!! Sillä tuskinpa sieltä enää lähti palaakaan moiseen alihintaan, hihhih!!!

Että melko hyvä ostos siis!

Vappuna 2013

Oli tarjolla ....

...uudet vappusukat! Eikös kaikilla tytöillä kuulu olla uudet polvisukat kun juhlitaan kesän aloitusta??? Tällaiset vähän varttuneempaa osastoa olevat tytöt turvautuvat elämänkokemuksensa perusteella 7-veljeksestä neulottuihin luomuksiin, heh! Noilla vois hyvinkin osallistua väripeiliin - tietänette sen lapsuuden leikin :D - olis ainakin kaikkia värejä... Äidin kutomat, melkein kokonaan! Kaikkea mahdollista loppukerää satunnaisesti sommiteltuna - just sopivat meikämammalle!

...häikäisyä oikein olan takaa!

... oikeita kukkiakin - valkovuokkoja!

...satukirjallinen vappujuttuja! Ekaa kertaa ostin Tampereen teekkareitten Tamppi-lehden - no, kun kerran oma kummipoitsu sitä myi! Epäili kyllä kaupatessaan, etteivät jutut ole oikein "sopivia" kummitädin luettaviksi - :D!!! Ostin silti!

Pakettiin kuului myös mm. kirja levylle luettuna ja risteilylahjakortti! Teekkaripoitsu itse kastautui muiden mukana Tammerkoskeen tänään päivällä!!! En kuitenkaan änkeytynyt kaupunkiin siihen hulinaan katsomaan! Riittää kai kun olin 21v. sitten niissä ekoissa kastajaisissa kannattelemassa 7-kiloista (!!!!!) kullanmurua papin pirskotellessa vettä  ja lausuessa pojalle nimeä :D

Ai, juu - mustanmerenruusut ovat kukkineet jo kolmatta viikkoa! En muista, että ennen olisivat näin aikaisin...