...että Vuokko katosi viime kesäkuussa yhtä mystisesti, kuin se aikoinaan (edellisvuoden elokuussa) pihaamme ilmestyikin... Odottelimme tietenkin sitä palaavaksi koko syksyn - ja totta puhuen odottelen edelleenkin - mutta tuskinpa sitä enää näemme. En ole kysellyt eläinsuojelun yhdyshenkilöltä, enkä mistään ole kuullut havainnoista muutenkaan. Kumma kaipaus siihen jäi, vaikken ole ollut ollenkaan kissaihminen... Nyttemmin olen kyllä uskaltautunut silittelemään hierojani 4 kissasta karkeakarvaisinta, oikein kunnon rotevaa kollia :D Enkä ole saanut allergiaoireita!
Muutama lukija aina silloin tällöin on Vuokosta kysellyt... anteeksi, etten ole aiemmin vastannut...ehkä omalla tavallani surutyötä kuitenkin tehnyt...
Muistan kyllä Vuokon ja sen kovia kokeneet koravt... Voi voi, mikähän tarina silläkin olisi ollut kerrottavana, jos olisi osannut. haikea tarina teidän kohtaamnisenne!
VastaaPoista