Mustakantisen vihkon kertomaa

Pengoin entisessä "kutomossani" vanhempieni ulkovarastossa ja löysin tämän kiinnostusta herättävän mustan vihkon. Olen perinyt niitä useita äitini tädiltä, Elli Marialta, joka oli minulle äidinpuoleisen mummun korvike. Äidinäitini kuoli ennen syntymääni ja vaarini sisko Elli-täti vietti meillä kaikki joulut ja oli muutenkin erittäin läheinen. Voisin tarinoida kirjan verran hänestä ja siitä henkisestä perinnöstä, jonka hän jätti, mutta keskityn nyt tähän aineelliseen puoleen.

Elli-täti oli syntynyt 1893 ja tämän vihkon hän on täyttänyt v.1915 ollessaan kutomakoulussa kotipaikkakunnallaan eräässä maalaistalossa. Ihmettelen, miten hyvin mustekirjoitus ja ennen kaikkea mallitilkkujen värit ovat säilyneet liki sata vuotta!

Tämän pöytäliinakankaanpala voisi olla omasta "kutomakoulukirjastani" 1980- luvulta!! Ontelosidoksinen kangas tarkkoine työohjeineen!

Entäpä sitten nämä raanukankaat!! Oikean puoleinen tilkku ihanasti teipattu valkealla paperinauhalla!! Tätä kangasta suositellaan "seinämatoksi"!!

Vihkon loppuun tätini (oikeammin isotätini) on kirjannut läsnäolijat: " salissa olivat rouvat SE ja SE sekä neidit......., ruokasalissa neidit NE ja NE sekä emäntä....., (naapurikunnan nimi)kamarissa olivat ....... , kyökkiläiset olivat neidit........"!!!!!!!!!! Aivan käsittämättömän hurmaavaa :D:D

Elli-täti osti aikoinaan äidilleni erään kyläkoulunopettajan tekemät kangaspuut tykötarpeineen. Äiti niillä louskutti monet kotimme matot ja raanut. Minulle puut siirtyivät "kutomakoulun" käytyäni ja ovat kaikkine muistoineen oikea aarre ja minä olen kutonut niillä vanhemmilleni monet matot ja poppanat. Nytkin olisi tilauksessa keittiönmatot, ainoat "oikeat" eli leikatuista räsyistä kudottavat!


Elli-täti näki minun varttuvan parikymppiseksi ja sen verran "viisaaksi", että huomasi minun ymmärtävän ja arvostavan hänen melko vaatimatonta aineellista perintöään. Niinpä hän viimeisinä elinvuosinaan lahjoitti minulle mm. kirjoja ja kangastilkkuja, joiden kenties arveli muuten päätyvän ties minne... Hänellä ei ollut omia lapsia, joten minä olin tietenkin myös lapsenlapsen korvike. Hän oli pula-ajat nähnyt aikansa kierrättäjä, se "perintö" elää kyllä vahvana veljentyttärentyttäressäkin :D:D

Keeeevääät toi, keevääät toi maalaaarin....

Luonto ilahduttaa usein taideteoksillaan! Tässä yksi hetki viime viikolta, piti toimia nopeasti, ettei aurinko vienyt kaikkea mennessään! Ja kamerasta tietenkin akku tyhjä... ehdin kuitenkin!

Eilen joikasi joutsenpariskunta tervehdyksensä yli lentäessään! Kuului sisälle asti! Mun lempilintuja! Ja tänään paistaa kuumemmin kuin ennen tänä vuonna! Migreeniherkkyyden vuoksi pysyn sisällä kirkkaimman ajan, niin hullua kuin se onkin... Mutta aistin lämmön ja auringon kun tartuin sisähommiin.

Muun työn ohessa maalasin kyntenikin! Aika suttuisesti vaan... no juu, siis maalarinhommia menossa tällä hetkellä. Yläkerrassa puolivalmiina ollut huone on valmistumassa - JIPPIIII - työhuoneekseni!!! Valmistuu sitä mukaa kuin jaksan itse auttaa tekemisessä, kuten tänään katon maalaamisessa! Siis ei kovin nopeasti...:D Pakko lepuuttaa hartioita vähän väliä ja pitää kahvitaukoja! Samalla voi ihailla pientäkin aikaansaannostaan!

Kalusteet tehdään käytetyistä, toisten remonteista jääneistä kaappien rungoista, ovista ja laatikostoista. Työvaiheita riittää:

käsityötä tämäkin!

Ja välineurheilua...

Mutta tuntuu mahtavalta kun pystyy edes yhteen nurkkaan viemään käsityötarvikkeita! Pois makkarista, pois olohuoneesta, pois keitiönpöydältä!

Mikä ihana tilanne!!! Ja viiden minuutin kuluttua:

tyhjää tilaa ei missään...
Yhtä sekamelskaa vielä kaikki, mutta tärkeän tavoitteen eteen jaksan pakertaa :D:D Kuvia varmasti näytillä täälläkin, kunhan vähän edetään!

Mummekkoo

Kasa sekoiteneuleita "sieltä" :D Miten hyödynnän niitä?? Oho, ylinnä oleva on oikein merino wool... siitä siis yläosa! Jatkuu...

Näin vaan surrur ja toisen neuleen alaosasta merinolle alaosa! Heh, olipas helppoa! Mutta...vähän synkeetä ja tylsää tällaiselle "ilottelijalle".... kirjonko?? virkkaanko??

Virkkasin! Mutta teinkin tuubimallisen irrallisen huivin pyörylöistä! Näin ollen neuleeseen voi halutessaan kiinnittää mitä haluaa ja huivin voi pukea ylleen vähän miten sattuu:

jos haluaa vaikka missiä leikkiä tai kuninkaallista :D:D

Huivia olen käyttänyt paljon talvitakin päällä! Mukavan pirteä yksityiskohta! Ja tuli tuhottua muutama pikkukerä lankavarastostani! Kiva mekko taas! Mummekkoo :D nro???

Vahinko

Tämä näin. Se vahinko! Vaatinee hieman selitystä...

Kuulun kirjapiiriin, jossa muut jäsenet kahta lukuunottamatta ovat minua 15-20, jopa 30v. vanhempia! Tähän asti lukemamme kirjat ovat huidelleet jossain melko korkealla älykkyystasooni (ja kiinnostukseeni) verrattuna :D, mutta helmikuussa eteeni lankesi teos, jollaista en voinut ohittaa pelkällä lukemisella!

Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville"! Kerrassaan uskomaton nimi kirjalle, eikö vaan!! Aiheesta lyhykäisyydessään sen verran, että tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Englannin kanaalissa olevalle Guernseyn saarelle. Juoni on loistava, kieli herkullista, henkilöt mainioita - LUKEKAA!!! Suomentajana Harry Potterit kääntänyt Jaana Kapari-Jatta!

Miten tästä pääsemme sitten siihen "vahinkoon"??? Olin kirjan lukemisen aikaan kurssilla, jossa ompelimme kirjoja. Kokeilimme kankaanpainantaakin ja säästäväisenä kurssilaisena siivosin maaleja purkkien pohjista. Nappasin pöydän alta opiston materiaalivarastosta ekan kankaan ja pyyhin sillä muutaman purkin puhtaaksi. Aukaisin kankaan kuivumaan ja - hupskeikkaa! Ilmiselvä Englannin kanaalihan siinä saarineen:

eikös vaan???????? Noo, kun käyttää vilkasta mielikuvitusta niin näinhän se on!! Alitajunnassani siis oleilin ko. saarilla! Kotona ryhdyin googlaamaan tietoa ja kuvia Guernseyltä ja ryhdyin hommiin. Mustaa kirjontalankaa ja neula - summittaisesti saaren ääriviivat kirjoituivat kankaalle.

Väriä antamaan lisäsin pieniä tilkkuja, joiden päälle jatkoin etupistojen tekemistä. Olin kuvitellut mahduttavani kankaalle kaikki kanaalin saaret, joista tunnetuin lienee Jersey (siellä asui tv-etsivä Bergerac silloin muinoin!!). Mutta Guernsey muotoutui niin suureksi, etten ängennyt siihen enää muuta. Yläreunaan kirjoin saaren lipun ja nimen.

Ystävä toi juuri oikeaan aikaan kasan vanhoja kankaita, joista nappasin kehyksiin varsin heleän kukkakankaan, joka väriensä puolesta hehkuttaa saaren keväistä vehreyttä. Ompelin myös nämä kehykset etupistoin.

Lopuksi ompelin koko komeuden kirppikseltä hankittuun villasekoitepeittoon, jonka kellanvihreä väri toistaa mielestäni sitä mielenmaisemaa, jonka saaresta itselleni loin. Edelleen käytin etupistoja, myös ripustuskeppiä varten olevan kujan erottamiseen yläreunassa.

Alareunan vuosiluvun ylle tulevat vielä nimikirjaimeni.

Nyt sitten vaan ihmettelen, minne sijoitan tämän hauskan "vahinkoni"!! Lahjoittaisinko paikalliseen kirjastoon, jossa myös kirjapiirimme kokoontuu?? Yksi asia on kuitenkin varmaa: sitten kun löytyy matkarahaa suuntaan taatusti kulkuni paikkaan, jossa olen käynyt vain mielikuvituksessani :D:D TAVATAANKO GUERNSEYLLÄ???

Se, missä kuninkaatkin käyvät yksin

Siis se tärkeä paikka, jolla on niin monta nimeä! Tässä huushollissa ovessa on tällainen tekele. Painokuva vanhaa suosikkia Pia Westerholmia, muuten sekalaisia tilkkuja. Ko. huone on hyvin vaalesävyinen, eikä seiniä ole peitetty kokonaan komeroilla. Niinpä päätin sisustaa hieman ja nykyään yhdellä seinällä on vaihtuva taidenäyttely:

löin nauloja seinään ja lätkäisin muutaman männävuosien kalenterin vanhan seuraksi! Löytyy Picassoa, Virkkukoukkusta, Minna Immosta, myyrää... Tässä helmikuuta..
.

...ja tässä maaliskuuta. Piristää "asioidessa" kummasti ja aikaansaa visuaalisia ärsykkeitä muhimaan pääkoppaan!