Aloin virkata tätä mainiota patalappumallia kevään valoisilla ilmoilla (mustaa lankaa on surkeaa työstää talven pimeillä...) aikomuksenani antaa se joskus kummipojalleni lahjaksi. No, opiskelijapoitsu sitten loihe tädilleen lausumaan ennen joulua tarpeensa patalapuista. Tädillä syttyi lamppu ja kaivoin aloitetun lakupekan esiin. Viimeistelin tekeleen ja paketoin. Kummipoika sitten fiksuna miehenä kiitti lahjasta, mutta totesi ettei ehkä kumminkaan ihan heti vie sitä opiskelijakämppänsä keittiöön... jolloin - siis vasta SILLOIN - tädillä välähti vähän suuremmilla luxeilla: kämpän toisena asukkaana häärii sudanilaisopiskelijapoika siis TUMMAIHOINEN!!!!!!!!!!!!!
VOI VIKSUN VIKSUA KUMMITÄTIÄ....... kyllä pikkusen nolotti.....
Tiesin asian ihan tasan tarkkaan, mutta en pätkääkään ajatellut! Mielessä oli koko ajan vain karamelli, siis lakritsi, ei mikään rasistinen tarkoitus! Ja kyllähän kummipoikakin sen tietää. Hän on kuitenkin muuttamassa samaan kämppään kouluaikaisen kaverinsa kanssa (siis ihan "suomalaisen"...), joten käyttöönkin lakupekka päässee aikanaan! Päätin jo ennen joulua ommella pojalle myös kankaisia patalappuja, joten niiden aika on NYT!!! Sitäpaitsi kummipojan synttäritkin on just tammikuun toisena! - Saapa nähdä millaisia kommelluksia tämä täti ensi vuonna saa aikaan, hihhii!
Voi minua nauratti tuo sinun kommellus , noin käy kun omamieli on vilpitön. Missähän on tuo ohje olisi mukava minun keittiössä.
VastaaPoistasattuuhan sitä..:)) anteeks naurattaa tuo kommellus.
VastaaPoistaMutta hauskan näköisen patalapun olet tehnyt.:))
Kiva tuo kuitenkin on ja varmaan aikanaan pääsee kummipojalle hyötykäyttöön. Hih.
VastaaPoistaHah, noita sattuu. No onneksi patalappu ei säilössä pilaannu!
VastaaPoista*hih* Tosi kiva lakupekkapatalappu!!
VastaaPoista