torstai 26. kesäkuuta 2014

Back to Barcelona...

Syksyllä, palattuani Barcelonan matkalta, oli s-postissa kokeilevan käsityökurssin ohjelma. Ekana työnä piti suunnitella ja valmistaa ryijy ja kuvakudos. Ryijy "lensi" suunnitelmasta toteutukseen alta aikayksikön - idea oli muhinut jo ennen tehtävän saamistakin. Siitä myöhemmin. Sen verran kerron, että Barcelona ja etenkin Välimeri innoittivat suuresti...


Kuvakudos antoi odottaa itseään syksyn loppupuolelle, pimeimpään kauteen. Valitsin muutenkin "loistavat" edellytykset tekemiselle: pellavalankaa, pellavaloimen, n. 22x40 cm kehyksen (vanhan kanavatyön kehys) ja aiheeksi Gaudin inspiroiman mosaiikkikuvion. JA HUHHUH!

Niskat kyyryssä, nenä työssä kiinni, silmät sekaisin - rakennuslampun valossa pujottelin vuoden vaihteessa SUURItöisen kuvakudokseni valmiiksi. Pelkäsin loimen katkeamista, olinhan innoissani laittanut kertaamatonta pellavaa, hah loimeksi! Onni oli myötä, eikä käynyt kuinkaan!

Jäätelötikulla poimin viriön ja kudoin sormioilla ja neuloilla. Värejä oli toisinaan yhtäaikaa yli kymmenenkin. Kudoin nurja puoli päällä. Alla oli vapaalla kädellä piirtämäni malli antamassa osviittaa.

Alkuun ja loppuun virkkasin poikittain pellavasta ketjun, joka tukee työtä ennen solmuja.

TÄTTÄDÄDÄÄ! Juhlahetki! Työ saatu valmiiksi, muttei vielä irrotettu kudontakehyksestään.

Ja nyt viimeisteltynä! Barcelonaan mennään jälleen muistoissa: Sagrada Familia-katedraalin tornejahan siinä! Gaudimaisesti "mosaiikkisina", toisin kuin alkuperäisessä. Kiinnitin työn (kirppis-)tyynyliinaan, jossa luki IKEA ja 100% silk. Tosi paha laatu ommella, mutta jotakuinkin tornit siihen suoraan sain! Harmaansinisellä puuvillalangalla varsipistoin kursin vielä lisäkehykset torneille. Siis tyyny, eikä seinävaate tällä kertaa. Tuleehan sitä ihasteltua noinkin, sohvan selustalla!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Katsoin koiraa karvoihin ja se oli menoa!

Nii-i, menin sitten ostamaan koiran!

Tietävimmät tunnistavat rodun: coton de tulear. Ainoita rotuja, joka ei allergisoi tällaista superherkkääkään. Oikeastaan pelastin tämän 1v. 8kk-ikäisen poitsulin kerrostalosta Tampereelta maalle uudenlaiseen elinympäristöön. Aamulehdessä oli ilmoitus huhtikuun alussa pitovaikeuksien vuoksi myytävästä hepusta ja aika lailla ex tempore tartuin tilaisuuteen. Suosikkirotujani ovat aina olleet leonbergin koira ja bernin paimenkoira, muttei niihin ollut mahdollisuutta. Cottoni mulla on ollut kerran viikon hoidossa ja tiesin siitä rodusta jotakin. Mukaan "katsastusreissulle" sain ystäväni tyttären, joka opiskelee eläinlääkäriksi ja tietää muutenkin koirista paljon. Minulla ei omaa koiraa ole ennen ollut. Joten elämäni mullistui aika tavalla kahdessa viikossa, jonka ehdin asiaa miettiä ekasta ilmoituksesta koiran kotiutumiseen!



Tämä kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat koirastani! Oikea vauhtiveikko, rekisterinimeltään Quickman!!! Koiran kutsumanimen vaihdoin ja se on nyt Potti. En halunnut sille ihmisen nimeä, mutta aika ristiriitaisen vastaanoton uusi nimi on saanut, hehheh! Potti on nyt kuitenkin Potti-poika ja sillä selvä!

Oli tietysti riski ostaa "käytetty" koira, mutta asiantuntijani kannusti ja rohkaisi nähtyään koiran - ja ennen kaikkea sen entisen elinympäristön..... tyhjän, kalsean, virikkeettömän kerrostalokodin... en olisi voinut jättää koiraa sinne nähtyäni sen... - No, muutos olikin varmasti aikamoinen kulttuurishokki Potille!!! Se ei ole vieläkään saanut tarpeekseen lankakeristä, villasukista, kangaspusseista jne.....huhhuh!!!!! Puhumattakaan nurmikosta, uimarannasta, pallopeleistä, rantapöheiköistä, puutarhahommista ja lukemattomista rapsutteluista, joita vanhempani jakelevat ansiokkaasti aina kun vien Potin heille! Äidille se onkin varsinainen terapiakoira!

Kouluttamista siinä toki on, Potti ei ollut saanut pentunakaan minkäänlaista ohjausta. Huiman nopeasti se kuitenkin on näinä kahtena kk:na oppinut niitä asioita, joita minä maallikkona olen sen päähän osannut takoa! Tärkein on samanlainen unirytmi kanssani, hahhah! Sen se oppi kolmantena yönä!!!


Potti on aina siellä, missä emäntäkin! Kuten tässä tomaattien istutuksessa, hihhih! Kaikki tyhjät maitopurkit piti tietenkin tarkistaa taimien jäljiltä, juu! Tomaatit päätyivät kaikki kasvihuoneeseen asti, toisin kuin pari samettiruusun tainta... ja muutama ahkeraliisan alku... mitäs mokomat olivat tyrkyllä Potti-pojan kulkureitillä....!