torstai 11. huhtikuuta 2013

Olipas Hullut Päivät

Hullut Päivät - Galna Dagar - a `la Sinisukka! Seinätekstiili valmiina järkyttämään katsojia...

Tästä lähdettiin syksyllä -12 käsityötaiteen perusopinnoissa. Aiheenamme oli "Kuva inspiraation lähteenä". Valitsin pikkuruisen kuvan aivan värien perusteella (valitettavasti inspiskuvaa ei nyt näy tässä) ja tarkemmin katsottuna kuva esitti (tervettä) sydänlihasta :D Otin kuvasta ideaksi muodon (en niitä ihania värejä) ja siitä lähti muotoutumaan tämä työ. - Kurssimme kantaa myös nimeä "Kokeileva käsityö", joten tässä sitä "sata lasissa" :D - Pöydälläni oli vahingossa leipäpusseista kuteeksi solmittua muovipussia, jota aloin kirjoa kiinni kankaaseen v.sinisellä akryylilangalla. (kaikkea naru -tai lankamaista VOI kirjoa, sanoi opettajamme!!!) Pohjakangas on niin ikään täyttä akryylia, väri heleän vihreä, Fidasta ostettu 60-luvun verho.

Akryyliverho ja leipäpussit määrittivät lopulta työn materiaalivalinnat: kaiken pitää olla maatumatonta matskua eli roskaa, joka jää luontoon, eikä ikinä häviä. (aikamoinen valinta, täytyy myöntää...) Siitä lähti myös työn linkki inspiskuvaan: terve sydänlihas ---------> huonosti voiva luontosydän. Olematta mikään yltiöpäinen luontofanaatikko tai kettutyttö jne. muotoutui tästä "taidetekstiilistäni" vankka kannanotto huonosti voivan luonnon puolesta.  Oikeassa yläreunassa on oranssilla akryylilangalla kiinnitettyä sipulipussia ja v.pun. lahjanarua (se saattaisi kai palaa ja siten hävitä, mutta sallittakoon tämä pieni sivuaskel...). Vasemmalla ylhäällä musta lintu, joka on jäämässä ihmisen jalanjäljen alle...

Koko komeuden kiinnitin Hullut Päivät -muovikassiin. "Jouduin" ostamaan kassin Hesasta pari vuotta sitten tehdessäni pienen heräteostoksen. Häpesin kassiani, jopa bussikuskimmekin kuittaili siitä jotakin. Kaverini heitti silloin siihen, että tuostahan voi tehdä jotakin käsityötä - ja tässä se sitten on! Jostakin syystä halusin työhön kiinni tuon ruåtsinkielisen tekstin, jonka kiinnitin sopivasti vinksalleen tahallaan. Jalanjälki linnun ympärillä on pakettinarua, johon on solmittu leipäpussien sulkijoita. Oikealla keskellä niveltehopillereiden tyhjä pakkaus ja jugurttipurkkien kansista taiteltu perhonen - muoviverkkojen sisällä molemmat... Työn ja muovikassin välissä on ohut pakkausmuovi antamassa tukea. Reunaa kiertää rinkelipusseista leikatusta muovikuteesta virkattu pinkki nauha.

Huhhuh, kyllä oli suorastaan KAMALAA kaiken tuon tekomateriaalin työstäminen...!!! Minulle jäi kyllä omituinen (???) tarve tallettaa edelleenkin kaikenlaista "maatumatonta... -Peruskäsityöläisenä kaipasin kuitenkin koko ajan "oikeiden"- siis luonnonmateriaalien pariin!

Niinpä ajauduin tekemään samasta aiheesta toisenkin työn - täysin luonnonmateriaaleista!!!!!!! Siitä sitten toisella kerralla :D




sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Jazzia, silvuplee!!!

Ju-hu-huu vaan leidit!!! Bonsuur ja niin edespäin! Meikäpoika täällä huhuilee kaikille ihailijoilleen, helou vaan!

Oli vähän kivuliasta toi meikäjätkän synnytys- anteeks ny herkimmät katsojat - vielä ei olla ihan täysissä järjissä... mitä toi naapurin veikko tossa tollai toljottaa!? Kyllä meikäläisestäkin vielä miäs tulee...

Saanko kaularankaan viä vähäsen täytettä, madam??? Sitte kulkee henkiki paremmin...merci!

NONNIH, tsaukki naapuri!!! Mää oon tässä ny!!! Ei kannata tollai mulkoilla, hei! Ihan samaa rotuaaria ollaan, juuh!

Ei taida kannattaa ruveta määräileen mua, naapuri hei, vaikka ootkin vanhempi! Mää katos lähren tästä yhren seitsentoistavuotiaan neidon talommieheks -

sää saat jäärä tänne ton vanhah...no, ton iäkkäämmän euk...naisen lellipojaks, kjäh kjäh!!! Että ILOISIA PÄIVIÄ  vaan sullekki!

"Jaa... noo...kii-tooo-s ... vaa...sulle nuarimiäs...ja hy-vää mat-kaa...vaa...koi-te-taa naut-ti-a e-lä-mäs-tä mo-lem-mat...juu-h...sano!"

(Jazz-varis by Anu Koski, http://ageingyoungrebel.fi
Lankana 7-veljestä, koukku "vanhassa" herrassa 3½ ja nuoressa hurjapäässä 4; siitä kokoero :D )






tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kuningattaren unelma???

Tämän olisi helposti voinut ujuttaa aprillipäivän jutuksi, niin uskomatonta on, että:

elämäni toinen virkattu peitto on tässä!!! Uskomattomaksi sen tekee ennen kaikkea valmistusaika: reilut 3 viikkoa!!!!!!!!!!!

Kun kokoa on 150 x 210 cm, niin en voi kuin ihmetellä että minä tein sen! Tosin lanka oli kaksinkertaista, paikoin jopa 3-kertaista ja koukku nro 8, että se laskee "pisteitä"!

Vinttikomerosta kuoriutui pussillinen 80-lukulaisia: Novitan Figaro-mohairia muutama kerä. lempiväriä, mutta ei lempimateriaalia... Yhdistin siihen erilaisia keränloppuja villaa, puuvillaa, sekotteita ja annoin mennä.

Malliksi valitsin "Lonely riderin" patalappukirjasta a´la carte. Olikin mukavan vaihteleva malli kaikessa yksinkertaisuudessaan. Peitosta tuli kerralla valmis, kun virkkasin jatkoskohdat heti seuraavien pylväiden alle. Langat vaihtuivat lennossa kesken kerroksen, mutta hiukan vuorottelin noilla pinkeillä Figaro-kerillä ja lisämausteeksi otetuilla

lähes yhtä iäkkäillä hailakan violeteilla Queen mohair-kerillä (edesmenneen Rondon tuottamaa). Halusin kunnon kokoisen torkkupeiton, inhoan liian lyhyitä peittoja, jotka jättää varpaat paljaaksi... Se ensimmäinen virkattu peittonihan oli viimekeväinen urakka: yo-lahja rakkaalle veljentyttö vanhemmalle klik. Olen aloittanut myös cottonella-langoista jotakin peittoon tähtäävää, mutta selvästi minulle helpompaa on tehdä tällaista "kerralla valmista" eikä pienistä paloista koottua. Voihan silti olla, että JOSKUS pystyn sellaiseenkin... :D

Mutta nyt nautin nokosista tämän ahh, niin karamellinvärisen hempeyden suojaamana - minä, oman elämäni kuningatar!!!