tiistai 29. tammikuuta 2013

Olen unohtanut kertoa...

...että Vuokko katosi viime kesäkuussa yhtä mystisesti, kuin se aikoinaan (edellisvuoden elokuussa) pihaamme ilmestyikin... Odottelimme tietenkin sitä palaavaksi koko syksyn - ja totta puhuen odottelen edelleenkin - mutta tuskinpa sitä enää näemme. En ole kysellyt eläinsuojelun yhdyshenkilöltä, enkä mistään ole kuullut havainnoista muutenkaan. Kumma kaipaus siihen jäi, vaikken ole ollut ollenkaan kissaihminen... Nyttemmin olen kyllä uskaltautunut silittelemään hierojani 4 kissasta karkeakarvaisinta, oikein kunnon rotevaa kollia :D Enkä ole saanut allergiaoireita!

Muutama lukija aina silloin tällöin on Vuokosta kysellyt... anteeksi, etten ole aiemmin vastannut...ehkä omalla tavallani surutyötä kuitenkin tehnyt...

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hei haloo...

Huomasinpa taas kerran, ettei kulutustavaraa kannata tehdä huonosta materiaalista.

Vasemmalla se esimerkkini: puhelimen pussi, jonka tein mielestäni niin ihanasta retrokankaasta parisen vuotta sitten.


Näin hehkeältä kettumainen pussukkani näytti uutena... nopeasti kuitenkin alkoivat piirteet kulua ja viime aikoina sain jo melko säälittäviä silmäyksiä, jos pussukka roikkui kaulassani "ihmisten ilmoilla"...

Ihan ensimmäinen "kaulapussiversioni" kesti ainakin kuusi vuotta! Se olikin uutta marikangasta tekovaiheessa. (kaava Ottobre-lehdestä v:lta -04 tai -05)


Pakko oli päästää kettu eläkkeelle ja ommella uusi! Vahingosta viisastuneena jälleen uusista kankaista. Kuvana Pia Westerholmin appelsiininen painokuva, vuosia sitten messuilta hamstrattu! Piristää kummasti arkea, varsinkin kun sitrusallergikkona en voi näitä vitamiinipommeja oikeasti naukkailla :D


tiistai 22. tammikuuta 2013

Orvokkeja ja sukkia, sukkia,sukkia...

Virkkasin ystävättärelle tumput kiitokseksi eräästä tärkeästä palveluksesta. Pirkanmaan Kotityön paksua Pirkka-lankaa on edelleen varastoissa, siinä on niin kauniit värit!

Kirjovirkkasin orvokin ja ompelin päälle tummemmalla sävyllä ääriviivoja.

Onnetonta tämä lähikuvaus (ja vielä vasemmalla kädellä...). Googlasin ristipisto-orvokkien malleja ja kopioin sieltä "suunnilleen"- mallin! Erilaiset orvokit eri tumpuissa.

Tässä minun "vakityötäni": sukkien kantapäitä ja kärkikavennuksia! Syy: äitini sairastaa Altzheimerin tautia, mutta tykkää lähes intohimoisesti kutoa sukkia! Onneksemme hän muistaa tuon tekemisen vielä hyvin ja siksi ylläpidän sitä taitoa avustamalla häntä. Aloitukset, kavennukset ja kantapäät ovat minun heiniäni ja toisinaan niitä kertyy iltapuhteiksi useita! Kuten kuvasta näkyy sukkia on tekeillä useita samaan aikaan. Olen ostanut sukkapuikkoja tusinat parit, jotta aina olisi yhdet vapaana uusien sukkien aloitukseen! Laitan aina useita sukkia alulle jos lähden jonnekin pitkähköksi ajaksi. Kutominen rentouttaa ja rauhoittaa äitiä; se on hänelle ikään kuin "turva", jos arkeen tulee jotakin muuta poikkeavaa (esim. vieraita). Viime vuonna kudoimme yhdessä varmaan 50 paria sukkia... Myymme ja lahjoitamme niitä, teemme myös tilauksesta, kuten tässä miesten kokoa 47...

nämä alemmat, mustat. Naisen sukka kokoa 40-42 päällä mallina alemman "suuruudesta"! Onneksi taas ilmestyy uusia värityksiä Novita-lankoihin, ettemme kyllästy!!! Äiti ilahtuu aina valtavasti uusista monivärisistä keristä! Tottakai hän kutoo mitä vaan, mutta on aina mukavaa ilahduttaa lisää! Tässä on syy, miksi minä en juurikaan kudo muita sukkia (esim. mitään erikoismalleja), saan ihan tarpeeksi vääntää näitä kantapäitä muutenkin! Hyvin pysyy kyllä muistissa, hehheh! Voisimme tietenkin kutoa myös tumppuja tms. mutta en viitsi sekoittaa äitiä uusilla hommilla, ja sitä paitsi sukkien menekki/tarve tuntuu olevan nyt huipussaan.  Aika aikaa kutakin, nyt on sukkien vuoro!





sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lahjalistalta

Muistelen joulua vielä (ainakin) tämän jutun verran! Löysin kesällä Iittalan tehtaanmyymälästä veljentyttö vanhemmalle kauniin peltirasian! Olen ostanut hänelle aikanaan rippilahjaksi näitä samankuvioisia Klaus Haapaniemen kahvikuppeja, joten arvelin tämän rasiankin olevan mieleinen. Ja kyllähän neitokainen tykkäsi! Tämä on vielä kunnon kokoinenkin, sellainen leipälaatikoksi sopiva. Samaa lootaa oli myös mustavalkoisena.

Veljentyttö nuorempi sai virolaista keramiikkaa, taiteilijana Helina Tilk. Veljeni vaimo on keräillyt ko. taitelijan tuotantoa vuosia ja veljentyttö taas on vauvasta asti "kerännyt" pupuja, niinpä yhdistin kaksi mieliaihetta ja ostin nuo kaksi pienintä lautasta kirpputorilta. Perheen kotoa löytyi tuo isoin lautanen ihan samaa sarjaa!!! Neitonen opiskelee jo lukiossa, muttei kai pääse "pupumaineestaan" koskaan - ehkei haluakaan!!! Ja herttainen otushan tuo pitkäkorva onkin!

Kun se "surullisenkuuluisa" lakupekkapatalappu ei ihan vielä saanut pestiä veljenpojan opiskelukämpän keittiöstä, täytyi tädin ommella pari uutta korvikkeeksi! Vähän aneemiseen ja hillittyyn versioon löysin kangastussilla tehdyn kirjainpalan vanhoilta eskarityöajoilta (tein joululahjaksi oppilaille omalla nimikirjaimella koristellut hernepussit) ja osui ihan oikea kirjainkin vielä! Muistuttaa sekä saajaa että antajaa...:D

Toisessa versiossa soikin sitten jazz tai blues tai mikä lie swingi!!! Herkullista Tampellan tai Finlaysonin puuvillaa ikivanha tilkku. Väliin vähän vanulevyä ja siinä se. Pääsivät kuulemma heti tositoimiin!

Samaan syssyyn ompelin kolmannenkin version, joka oli odottanut loppusilausta iät ajat. Keskikohta tehty pujottelutekniikalla (liki ainoa minulta onnistuva tilkkutekniikka...). Jätin tämän lahjalaatikkoon odottamaan myöhempää tarvetta.





perjantai 18. tammikuuta 2013

Piparkakkutalo

Tulipa tehdyksi tällainenkin, ei tosin ihan perinteisellä reseptillä, mutta pääasia, että pytinki on!!!

Tässäpä tämä tönöni! Ikuisesti säilyvää ainetta siis - vahvaa vanutettua villaa -ei mikään siirappisekoitus  tai no, aika "siirappisen" koristeelliselta vaikuttaa :D

Marraskuussa tartuin puikkoihin. Novita Huopasesta ja Novitan talvi 2006-lehdestä saatu idea. Oli kaappien kätköissä tuota ruskeaa, jota ei tällä hetkellä valmisteta. Kaksi kerää ja puikot 8; kutomisessa hieman apulaistakin käytin :D

  Osat leikkasin koneessa huopuneesta palasta suht`ohjeen mukaan, mutta siihen se sitten jäikin!

Kannoin pöydälle Pirkka-lankojen satsini ja aloin kirjailla...




...paljon värejä ja koukeroita ympäri seiniä! Muutaman ikkuna-aukon tein...

...ja oviaukon.

Katon kuorrutin vai osittain...

Siitä tuli aika iso, vähän jotakin itämaista pagodia tms. vastaava...

Mutta kyllä nuo seinät sen kannattelee!

Vähän välillä "perustukset" pettää ja mökki kallistelee :D Saatanpa lattian vielä tekaista, auttaisi tuohon huojumiseen kaiketi! Sisälle mahtuu vaikka jouluvalosarja tai ledkynttilöitä...

Innostuin aiheesta! Kudottuna on jo punaisesta Huopasesta pala...ja vihreestä...niin ja valkoisesta :D Mökkikylä...






keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Toipilas

No juuh, kuullostaa melko mahtipontiselta otsakkeeni, mutta toisaalta tottahan se on, sairaslomalla ollaan.

Sairastava tai oikeammin toipuva ruumiinosa tässä lepotilassa kotiuduttuani: vasen polvi operoitiin viime perjantaina. Mikäli muistatte, kipuilin vuosi sitten tuon polveni kanssa ja keväällä todettiin nivelsiteen kierukan revenneen. Se paikattiin nyt.  Kuvassa olen "hoidossa" vanhemmillani ekan operaation jälkeisen yön. Mukana on hieman ajankulua!

Olin Valkeakosken sairaalassa potilaana ekaa kertaa sitten syntymäni!!! Ja melkein samana päivänä, heh! Eipä ole tullut otettua tavaksi, jäätyä kanta-asiakkaaksi! Tai äitini kai se potilas silloin oli! - Olin päiväkirurgisella osastolla eli aamulla sisään, iltapäivällä ulos! Jännittävää oli!!! Leikkaussalissa tuntui kuin olisin ollut osana jotakin tv:n sairaalasarjaa :D Onneksi ei ollut ensiapuosasto sentään! Nukutettiin ekaa kertaa ja se oli ihan myönteinen kokemus, siis ei tullut pahoinvointia, onneksi!

Kotiin pärryytin taksilla iltapäivällä. Olin rahdannut valmiiksi majapaikkaani viihdykettä yli oman tarpeen...

ja mitä ei läheltä löytynyt, sitä ei tarvinnut! Sitäpaitsi eihän liikkuminen ollut kiellettyä! Kepit olivat sairaalassa mukana omasta takaa (ne kirppislöydöt) ja hiippailin niiden kanssa siellä heti kun heräsin, mutta kotona kepit lensivät nurkkaan melkein heti! Kunnei ollut kipua!!! Ja muutenkin piti alkaa lampsia omin jaloin viimeistään seuraavana päivänä. Nyt sujuu portaiden nousukin jo lähes vuorotahtiin, ihmeen nopeaa kuntoutumista! Kysyin toki hoito-ohjeet tarkkaan, urheilemaan en tässä vaiheessa ala! Tikkien sanottiin sulavan muutaman päivän kuluttua; toisen tähystysreiän tikit irtosivat jo pyhänä!!! Vähän pelästyin, mutta haava on kuitenkin siisti ja kiinni, joten ei kai syytä huoleen.

Hiljakseen täällä siis palataan normaaliin arkeen ja aletaan liikuntaharrastuksetkin. Nyt kuitenkin on ollut aikaa perehtyä tähän tarinaan, jonka pukki toi joulujahjaksi! Kiitos veljelle ja perheelleen!!!






keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Täti pöllöili

Tein joululahjaksi minäkin nämä Mollie makes-lehdestä bongatut kynsikkäät tai miksi niitä nimittäisi:

vähän huonosti erottuvat pöllöt kuvioina :D (muistanette keväällä tekemäni virkatun peiton, samaiselle veljentytölle tein nämäkin). Näillä luulisi pystyvän ajamaan autoakin, kokemukseni mukaan se ei oikein onnistu tumpuilla...

Käytin Isoveli-lankaa, se tuntui olevan lähinnä ohjeen neuletiheyttä (en jaksanut/ehtinyt miettiä kuvion muuttamista!). Samalla tumpuista tuli lämpöisemmät kuin 7-veljeksestä tehdyt.

Veljentytär nuorempi sai tumput, joihin sovelsin samaa ohjetta. Pöllön yläpuolelle jäi turhan paljon "tyhjää", mutta olin liikkeellä niin lähellä joulua, etten ehtinyt muutella asiaa :D

Anu Harkki esitteli Mollie makes-lehden tätä numeroa blogissaan ja melkein siitä paikasta syöksyin lähikaupunkiin etsimään lehteä! Olin nimittäin himoinnut ko. ohjetta ravelryssä, mutten viitsinyt tilata sitä. Nyt sain muutakin samaan hintaan :D Lehden etsimiseen meni kuitenkin muutama päivä, eipäs se ollutkaan Pirkanmaalla samaan aikaan kuin pääkaupunkiseudulla... No, loppu hyvin ja täti tyytyväinen! Myös neitoset, veljentytöt tuntuivat tykkäävän! Kaipa minä vielä itsellekin tuollaiset väsään...

Viime postauksen Lakupekka-ohjeesta sen verran, että blogi, josta sen löysin on poistettu ohjeineen. Tein sen pelkän kuvan perusteella, joka löytynee vieläkin Suden idealoota-blogista...

maanantai 7. tammikuuta 2013

Värikästä vuoden alkua!

Hyvää vuoden 2013 jatkoa näin hämäläisittäin - hieman viiveellä! Olen ollut saamaton, en muuta (siis en kipeä, kone ei rikki jne.). Paljon olen touhunnut, mutta en täällä! Kiitos vaan kaikille viime vuonna blogissani vierailleille ja tervetuloa tänäkin vuonna!

Vuosi alkoi mukavalla kirjallisella yllärillä:

Ingrid Eggimann-Jonssonin kirja v:lta 2001 löytyi jostakin nettikirjakaupasta, KIITOS kaverini!!! Yllebroderier - kaikkea ihanaa ruååtsalaista kirjontaa på svenska. Sellaista 80-lukulaisen näköistä...

Samaiselta taitajalta on hiljattain ilmestynyt erikseen ruusuihin keskittynyt kirjontaopus...

minä kuolaan näiden lintujen värejä...

niin täyteläistä...

Käsityökurssin ope esitteli kirjaa syksyllä, oli kirjastosta löytänyt. Luulimme jo, ettei tätä unelmatuotetta saa enää mistään, paitsi tuurilla joistain antikvariaateista...

mutta nyt minulla on oma!!! Jiihuuuh!

Kannattaa tutustua :D