tiistai 28. kesäkuuta 2011

Muistelmia


Juhannusmuisteloita, ihan pakko jakaa näitä :D Tällaiselta näytti juhannuspäivän iltana klo 23! Ihan peilityyni, ja se hiljaisuus.....



Vuosien tauon jälkeen juhannusta viettämässä kummieni mökillä, tosin nyt emännöimässä oma kummityttöni! Kummitätini on äidin vanhin sisar, mökki on rakennettu mummolani vanhasta aitasta ja tätini on oman kummityttöni mummu - mahdollisimman moniselitteisesti :D Hienoa, että reilut parikymppinen nuori nainen kutsuu keski-ikäisen kummitätinsä mökkireissulle! Olen niin otettu!



Venematkaa saareen on viitisen kilometriä rauhallista sisäjärveä. Kelikin oli sopuisa mennen tullen.



Mukana menossa Veera, kummitytön lyhytkarvainen chihuahua, verraton vesseli! Aina siellä missä tapahtui, etenkin ruokapaikalla :D Ja uimavahtina!




Viivi, kaupunkilainen sisäkissa asusti vintillä minun allergiani takia... mutta nautti suunnattomasti luonnosta, jossa saattoi kulkea vapaana monta päivää!



Iltanuotiolla perinteisten herkkujen seassa VAAHTOKARKKEJA, nam nam!



Täti "komennettiin" perimmäiseen nurkkaan kuorsaamaan :D ja siellä saikin makoisat unet kun nuuhki vanhoja hirsiä ja mietti oman vaarin touhuja samaisten seinien suojassa!



Aamu-uinnilla ei häirinnyt kukaan eikä mikään...



Joutsenpariskunnallakin oli asiaa vain toisilleen...



Muiden nukkuessa herkuttelin aamupalalla laiturilla... en viitsinyt sytyttää hellaan tulta, kun muut nukkuivat samassa tuvassa.



Kotoa lähtiessä nappasin mukaani toiseksi käsityöksi Regia-sukkalankaa, vuosia marinoituneen, puuvillan ja villan sekoitteen, ohuttakin ohuemman. Ja sitten tulikin tenkkapoo: mistä puikot??? Kaupat jo kiinni, tarvetta olisi korkeintaan 2½-puikoille.... Pelastus löytyi äidin laatikoista: vanhat metallinväriset puikot, nykyisen mittarin mukaan ehkä kokoa 1.75 tai jopa 1.5!! Hyvin toimivat, mutta oudon liukkaat ovat nykyisiin maalattuihin tai puisiin verrattuina! Oikein terapeuttinen neuletyö: hidasta, hyvin hidasta.... samalla pysähtyi aika: oli vain järven selkä, lokkien kirkuna, mustikkamättäiden vehreys...



...ja vanamo kukassa :D



Puissakin ulokkeita joka suuntaan: kuistin pylväänä monioksainen kelo, takana komean pahkan kylkeensä kasvattanut mänty. Ei siinä muuta katseltavaa tarvittukaan!

Näillä muisteloilla jaksaa taas palata arkeen!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kesän juhlaa odotellessa


Viimekesäinen kuva olkoon aasinsiltana tämänvuotisiin juhannusvalmisteluihin, kun nyt ei sää oikein suosi ulkokuvia täällä päin...toivottavasti pyhinä paranee!

Aamulla valmistauduin leikkaamaan nurmikkoa ja kaivoin peltosaappaitani vain huomatakseni jonkin muunkin tykästyneen niihin:



Ohhoh! Vissiin tonttipula?!! Onneksi asukkaita ei ollut paikalla ja sain pesän otettua kivuttomasti pois. Ampiaiset saavat ihan rauhassa touhuta pihapiirissä, mutta kiitos ei minun kengissäni toiste!

Pääsin jatkamaan juhannusvalmisteluja nurmikonleikkuun ja papupenkin perkaamisen jälkeen, kunhan olin ensin pulahtanut n. 18 asteiseen jokiveteen :D Miten raukea olo kaiken huhkimisen jälkeen!



Tein vähän evästä, ihan käsin vaivaten vaan (pullaa, pullaa!)...



Latasin kannettavan cd-soittimen ja hain kirjastosta loput Eppu Nuotion dekkarit Pii Marin-sarjasta. En ole dekkari-ihminen muulloin kuin kesällä. Yksi sarjan kirjoista löytyi ainoastaan äänikirjana, kirjailijan itsensä lukemana! Odotan mielenkiinnolla!



Kassina viimekesäinen virkkuu: vanhoista trikoopaidoista tehty ilopilleri!


Tämänkesäinen "mukanakulkeva" työ vanhassa matkalaukussa: tilkkupeitto kaikenkarvaisista pvl- ja sekoitelangoista. Kudon pitkää soiroa, jossa väri vaihtuu n. 12 cm:n jälkeen. Ainaoikeinneuletta vitosen puikoilla, lanka yksin- tai kaksinkertaisena. Lopuksi virkkaan soirot yhteen. Tarkoitus on vielä koristella joitakin neliöitä, mutta miten??? Selvinnee joskus!!


Varattuna muutakin evästä kuin sitä pullaa! Tutun kalastajan tuomat taimen, siika ja yksi muikku!! Menossa savustuspönttöön...


Niiden seuraksi kuokitaan täältä huomenna jotakin... ekat omat tänä vuonna!! Nammm!!

Eiköhän näillä eväillä pärjää tämän juhannuksen!!?? Mutta silti lujasti uskon tarvitsevani myös näitä:

AURINKOISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!!!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kukallista

Tänään tarjolla teemaa KUKKA  vassåkuu :D Sehän on niin kesäinen aihe. että vois jo kyllästyttää...


 Ehdoton lempikukkani (muutaman muun ohella :D ) juhannusruusu, jonka kukintaa odotan aina suurella innolla! Se tuoksu!!! Tänä vuonna kukinta on aika vaatimatonta, huomasin. No, kesät eivät ole samanlaisia.


Mustanmerenruusuilla sen sijaan riittää energiaa! Hyvä kun ruukkuun mahtuu!! Äidin kukkaikkunalla saa niin hyvän alun, sillä jaksaa vähän varjoisemmallakin paikalla. Näitä kavereita on vielä 6 lisää!!


Ainoat ostokukat tänä vuonna: minikokoiset orvokit tuunatussa amppelissaan. Kakkuvuoka ja pesulahenkareita, ihan pakko oli kokeilla! Ei hullumpi idea, kiitos vaan sille, joka sen keksi!



Omatekoisia kukkasia roseelaitteella paperinarusta. Muutaman vuoden takainen hitti iski taas ja koukutti hetkeksi. Esittelijänä yksi kolmesta jättidinosauruksesta, joita väsäsin lapsille collegekankaasta 10 v. sitten. Toimii tyynynäkin!



Kiinnitin roseekukkia pajuristikkoon parvekkeelle, kun en tänä vuonna jaksanut/ehtinyt kasvattaa köynnöskasveja, joita varten ristikon joskus kyhäsin.



Loppuun ylpeänä esittelen "my babies"!!! Siis ekat kirsikkatomaatit tänä vuonna omasta kasvihuoneesta! Maku tietenkin maailman paras :D

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ilonaiheita kerrakseen!

Kesä alko, luki edellisessä postauksessa ja Sinisukka väsähti, vissiin, kun ei ole jaksanut "päivitellä"! Saati renkipoika, joka huitelee ties missä seikkailuillaan!! Noo, niistä kaiketi myöhemmin :D

Olin reissussa minäkin, itse emäntä siis! Sain mahdollisuuden lähteä Keski-Suomeen Laukaaseen ihastelemaan kennel GoldBernsin väkeä! Sinne syntyi 5 viikkoa sitten ekat omat pennut: 13 berninpaimenkoiranpentua!!!!! Melkoinen saavutus Tyyne-emolta :D Yksi poikasista oli liian heikko selviytyäkseen, luonto hoiti sen homman. Mutta jäljellä oli 12 valpasta ja touhukasta taapertajaa, 8 tyttöä ja 4 poikaa!



Tässä muutama villikko emoliinin kimpussa!! Tyynen ekat pennut ja hienosti se hoitaa roolinsa!!



Menetin täysin sydämeni näille karvaturreille!! Istuin hoitohuoneen lattialla pentujen leikkitelineenä ja mussutin koko ajan kuin pikkuvauvoille :D Olen harmikseni allerginen useimmille koirille eikä elämäntilanteeni muutenkaan salli ottaa omaa koiraa, joten otin tästä kaiken irti! Vaikka vaatteet sitten olivatkin hieman pentujen pissassa yms!!! Kaikille pennuille oli jo uudet kodit tiedossa; sinne ne suuntaavat heinäkuun alussa.

Toinen huippujuttu tapahtui myös viikko sitten:


MÄ SAIN SEN!! MÄ SAIN SEN!!! Tätä kirjaa himoitsin siitä asti, kun "ideasampo" Jokkemaa blogissaan mainitsi tällaisen olemassaolosta! Kolusin kirjastoja ja huuto-netin, kunnes vihdoin tärppäs ja Vantaan antikvariaatin nettikaupasta sen löysin!!! Oikein hyvä opaskirja tuohon hulvattomaan virkkaustyyliin, jota opettelen ja kuolaten ihailen Jokkemaan blogissa! Mutta pelkkä kirja ei tee musta vielä virkkaajaa, josta voi puhua samaan hengenvetoon tämän edellä mainitun taiturin kanssa :) mutta mä alan opetella ja kokeilla!!



Siihen asti on tyydyttävä väkästämään tällaisia "perinteisiä" tekeleitä! Kotilieden kesäkäsityönumerossa oli mukava pussukan ohje. Sain siitä idean, mutta lankana Tennessee, toisin kuin mallissa. Molemmat pussukat tässä keskeneräisinä. Yläreunassa ovat nuo neliöt ja sinne reikäriviin pujotetaan nyöri. Lahjoiksi ajattelin...



Omassakin pihassa on koettu syntymän ja kasvun ihme: variksenpoikasia syntyi onnellisille vanhemmille :D:D Poikasten elämää on päässyt seuraamaan yllättävän läheltä rantapajukossa, jossa ne opettelivat liikkumaan oksilla ja läähättivät viime viikon helteillä! Hurmaavia nekin ovat, etenkin poikasina,  vaikka siihen rääkymiseen joskus kyllästyykin!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Se kesä sitte alko!


Gaudeamus vaan kaikille!!! Ja Hyvää Lomaa kaikille koululaisille ja opettajille!! Nii ja muillekin joilla alko loma! Nii ku ny meikäpojalle :D Se on itte Simeoni tässä vaikka ette ehkä heti tunnistanu!! Hommissa juu taas! Pakko mikä pakko ku emäntä juhlii... tai ei se ny enää, mutta koko eilisen aamusta ehtooseen, mokoma! Aatelkaa ny, lähti eilen joskus kukollaulun aikaan sinne lakkiaisiin. Meikä kysyy että nii minne?? Ja se tokas kiiruussaan että no sinne kummipojan lakkiaisiin. Hmph...eikä ottanu itte ees lakkia mukaan. EIKÄ MEIKÄPOIKAA!!!!!!!!!!!! Aika tyly emäntä... lykkäs vaan jostain kaapista meikäläiselle tällasen lakin päähän ja sano, että vietä mukava päivä täällä kotona. Tartti sitte penkoo ees puhdas paita päälle ku toi lakkiki on noin valkonen... kyllä olis meikäkin kelvannu juhliin, rusetit ja kaikki.... juu..

Tänään se sitte käski raportoida eilisen juttuja tännekin, siis toi emäntä. Komentelee...



Ne juhlat oli tualla kesäpäivän pitäjässä, siällä Kankasalla EIKU KanGasalla ja samana päivänä sen lakkiaisjutun jälkeen siällä julistettiin tää kesä alkaneeks, kai ny alko kesärauha, ku se oikei julistettiin, niinku joulurauhaki... No joo, sinne meni sitte kuunteleen kaikki ne lakkipäisetkin (ai, ne on ylioppilaita, kiitos tiedosta!) ja emäntäki ryysäs sinne koltussaan vaikka sano että jalat tuli rakkoja täyteen niissä juhlakenkissä. Mutta sen oli kuulemma ollu pakko mennä ku sen kesän julisti sellanen miäs, joka kai puhuu siällä edustuskuntatalossa eniten, koska sen nimi oli toi puhemiäs. Sano se emäntä sen nimenkin...joku Pen Z...Z....no joku konsonanttijono se oli! Oli kuulemma puhunu hauskasti, emäntää nauratti viäläki... mutta se ny nauraa joskus vähän ihmeellisille asioille....

Emäntä teki sille kummituspojalleen lahjaks ryijyn. Kyä mää vähän aattelin, että mitä ny tommosta vääntää nuarelle miähelle, mutta kuiteski se teki ja sai ku saiki valmiiks.


Niinkus näätte, se on tehty tupsuista! Mää luulin, että emäntä aikoo leikellä kaikista pipoista tupsut, ku se rupes tosta puhuun...ilmankos se katto meikää vähän oudosti, mutta eihän sitä voinu meikä älytä että se tekee itte noi kaikki pallot! Kai se kaks kuukautta tota väänsi... penko lankavarastojaan (onneks niitä on!), yhdisti eri värejä ja laatuja ja väänsi palloja, siis tupsuja. Pahvista se leikkas ensin ympyröitä ja niihin kieto lankaa, kunnes sen kässäopetuttu vinkkas sille tupsulaitteesta! Se oliki emännän pelastus vaikkei se mitää apuvälineitä olis halunnu, kaikki vaan mahtollisimman alkeellisesti...:P Sillä laitteellahan se kieputti kymmeniä tupsuja illassa!



Sitte se järjesti ne tupsut ja laitto ne kenkalootiin rivi kerrallaan, josta oli kätsyä ottaa kasa ku se rupes solmiin niitä semmoselle verkkopohjalle. Käski muuten mainita, ettei tää oo sen oma idea ollenkaa, vaan tosta Taito-lehdestä männävuosilta. Sii toi ryijy, EI noi kenkälootat....



Parvekkeella emäntä vietti sitte muutamia tunteja solmimassa tupsukoita. Ensin umppariin ja sitte hevosenhäntäsolmuun (nii se sano, ihan höpsö nimi!). Eikä niitä palleroita sitte menny siihen ryijyyn enempää ku jotai 150..............ihan pikkanen homma siis :D mutta meikäläisen emäntä on tollane! Ja se kummipoika on sille nii kauheen tärkee ja rakas!!

Nii ettei kai oo ihme, että emäntää väsyttää ja meikäpoika saa hoitaa nää kirjotushommelit :D Hyvä juttu oli se, että se kesä ei jääny pelkästään sinne "Mää oksalla ylimmällä" -paikkaan, vaan se tuli emännän mukana tännekin.... JA TOIVOTTAVASTI TEILLEKIN!!!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Banaania, maitoa, kermakakkua

Blogissa ei olla siirrytty ruokaohjepuolelle, ihan käsitöissä pitäydytään otsikosta huolimatta! Sattuipa vaan ajankohtaiseksi muutama niin yhteensopiva juttu, että pakko oli vähän leikitellä aiheella.



Banaania: kirppikseltä löydettyä banaanikuidusta tehtyä lankaa! Ompelin käsin yhteen 5-6 lankaa neljästä eri kohdasta - kas siinä valmis kaulanauha! Olisi ollut silkkaa tuhlausta työstää paksua, silkkimäistä lankaa sen enempää.



Maitoa: muutama vuosi sitten messuilta oli PAKKO ostaa huippukallista maitokuidusta tehtyä lankaa! Väri vaan on mulle liian "syksyinen" enkä ole osannut tehdä siitä vielä muuta kuin pari kukkaa. Kuva vääristää taas värin...



Kermakakkua: tässä sitä tulossa! Sifonkia metreittäin ja  vaaleanpunaista satiinia........



Tavoitteena huhtikuisen käsityölehden juhlamekko veljentytölle. 18-vuotiaan itse valitsemat kankaat, huom!



Rypytettävää toistakymmentä metriä...




Tällainen siitä lopulta tuli! Vaikka mekkoa sovitettiin ja muokattiin, niin napakymppiä ei syntynyt ... ei silti ihmekään, kun täti Sinisukka ei ole mikään ompelija... lisäksi kuvakulma huono ja neidin ryhti etukeno, mutta tällä nyt mennään isonveljen yo-juhliin ja pikkusiskon rippiksiin! Kankaiden värit kuitenkin sopivat täydellisesti neidin hiukkasen ruskettuneeseen ihoon ja tummahkoihin hiuksiin.

Jaahah ja nyt täti voikin käydä omien juhlavaatteidensa kimppuun. Onhan tässä pari yötä aikaa :D:D